Pistelyksen viikkoraportti

Eilen höpöttelin niin pitkästi jonnin joutavaa - ai että nukuttaa muuten hyvin uusissa sängyissä! - että jätin tarkoituksella ristipistopäivityksen myöhemmälle. Onhan nytkin myöhempi, vaikka onkin sunnuntai aamu.

Aurinko paistaa, pihalla oli lunta vielä kahdeksan aikaan (nyt kello on 9.30), mutta ei kuitenkaan niin paljon, että lumitöihin olisi tarvinnut ryhtyä. Ja miksi muutenkaan, Eniilissä on kesärenkaat, joten se tuskin tänäänKÄÄN liikahtaa pihasta mihinkään. Kyläkaupalle korkeintaan. 

Yllättävän vähillä kivuilla olen päässyt, tosin Mursu sanoi, että ne iskevät vasta tänään. Siitä perjantain "urheilusta". Katsellaan. 

Asiaan. 

Olen kuulemma vastuussa Sartsan "innostuksesta 😉" etsiä ja jatkaa ristipistotöitään. Syypää, kirjoitti hän. Otan mielelläni kunnian moisesta. Ja olin iloinen, kun niin moni muukin hänen blogissaan kertoi joko pistelevänsä tai pistelleensä. 
Pisteliästä väkeä. Huima joukko käsityöläisiä, jotka tekevät IHAN MITÄ VAAN! Wau! 

Ristopistotöissä yksi iso harmin aihe on näkö. Itsekin olen likinäköinen, hajataittoinen. Optikkoni (tuttu 30 vuoden ajalta) varmaan hivauttaisi takaraivolle, kun näkisi, että otan lasit pois ja työn muutaman sentin päähän nenästä 🫣 Sillä tavalla näen parhaiten. 
Valaistus on hyvä muutenkin; kutomista ja lukemista varten. 

Apuvälineenä on myös SUURENNUSLASI Kun silmät väsyy, mutta halua ja intoa vielä riittää, niin ripustan tämän kaulaan - tämän kanssa tarvitsen silmälasit, outoa - ja työ jatkuu.

Usein otan ohjeesta kopion, joskus ihan tavallisen, joskus suurennan. Kopiosta on helppo vetää yli ne rivit ja kohdat, jotka on jo pistellyt. Arvatkaa olenko nyt tehnyt niin? En. 
Onneksi valmispakkauksissa on yleensä lankaa yli tarpeen eikä ne sävyt ole nyt niin tarkalleen, jos joku lanka sattuu loppumaan. Niin ei ole vielä koskaan käynyt. 

Tämän kertaisessa työssä on 25 eri väristä/sävyistä lankaa. Yleensä lankatokassa on langan värin numero, mutta tässä pakkauksessa ei ollut. Langoista oli kyllä jaettu pienet mallitupsut kullekin merkille, mutta olipa työ etsiä oikea vaaleanpunaisen tai harmaan sävy oikealle merkille. Ja mitäs sitten - joku järjestys se olla pitäisi.
Vaan kukaan ei ole niin fiksu kuin toinen fiksu: rakkaan A-nopin jemmasta löytyi pienen pieniä minigrip -pusseja ja niihin laitoin langat ja numeroin pussit. Mursun ostama lankakulho jäisi kesäksi työttömäksi, kun kutem- anteeksi kutomiskausi oli ohi. 

Näin. Roskakorikin mahtui purkkiin juuri sopivasti. Pari kertaa olen sen jo joutunut tyhjentämään.

Vähän täydempi kulho oli kun aloitin työn jatkamisen tänä keväänä, tämä kuva on otettu.. viikko sitten? 

Yhtään väriä ei ole vielä kokonaan jätetty pois, kaikkia tarvitaan vielä, onhan 1/4 työstä kokonaan piilossa, en ole katsonut sen tarkemmin mitä se pitää sisällään. 

Ja koska sitä kopiota työohjeesta ei tällä kertaa ole, värillisestä ohjeesta ei ole valmiiden ruutujen värittämisessä apua (no joo, musta tussi, mutta se ei hyvä idea. Lyijykynä on paras, jos vaikka joutuu purkamaan ja pyyhkimään), niin käytössäni on ne
staattiset tarralaput. 

Niihin voi kesken työn kiireessä kirjoittaa Mursun muistiinpanotkin, kun se puhuu puhelimessa... vaikka itsehän... 

Siskoa pyysin tuomaan lisää neuloja. Olikohan niitä 100 kpl. Itse ostamani 200 kpl ovat liian isoja vaikka kyllä niilläkin homma sujuu. Nyt käytössä oleva neula alkaa olla aika vääntynyt. 
Olen tuhonnut "ristipistourani" aikana ainakin yhden 100 kpl:een setin neuloja: neulansilmä menee rikki.

Mutta niin, sitä olin jo sanomassa, että epäilen kiinnostiko tämä oikeastaan ketään, mutta tulipa kerrottua omat työtapani. Aa - yksi jäi pois: 

Nuottiteline! 
Nuottiteline on oiva kapine niin ristipisto-ohjeiden kuin neuleohjeidenkin telineeksi. Sen saa oikealle korkeudelle, tarpeeksi lähelle - sen voi laittaa oikeastaan juuri niin kuin haluaa. Musiikkikaupassa kyllä vähän ihmeteltiin kun käytiin se vuosia sitten ostamassa: "Ja millainen saisi olla?" Edullisin, ei ole väliä, pääasia että se toimii. Nousee ja laskee ja sitä voi kallistaa 😉

Ja nyt se viikon kuva. Tilanne on oikeastaan perjantailta, eilen aamulla tein vain pari vaaleaa "kerrosta" tuon mustan jälkeen, mutta eivät näy kuvassa. Tuota viime viikon kuvaa kun katselin, se näytti minusta ihan Eduskuntatalolta. Mutta sen verran voin paljastaa, että valmiissa kuvassa EI ole Eduskuntataloa 😊

Kiitos kun olette siellä ja jaksatte minua ja höpötyksiäni - älkää kertoko kuinka monta kertaa haukottelitte tätä lukiessanne 😂😂❤️❤️

Joko tai

Näyttää vahvasti siltä, että Pöllönkulmalla ei joko tapahdu mitään mainittavaa tai sitten tapahtuu taas oikein kunnolla. 

Olen keskittynyt ristipisteilyyn, pihatöitä kun ei vieläkään oikein voi (lue: viitsi) tehdä. Ehkäpä sitten vapun jälkeen paneudun asiaan enempi, jos kelit lämpenee. 
Mursu luultavasti potee poistettuja hampaitaan - en tiedä kuinka kauan siinä menee, kun en tiedä millä tavalla ne oikeasti poistetaan. Voihan olla, että ne lähtee ihan vaan sillä, että kirurgi sanoo hampaille "hus pois hammas suusta, ettei tarvi kaivaa leukaluusta" ja poks, hampaat on poissa. 

Viime sunnuntaina oli taas hieno ilma ja kävimme ajelulla. Olin ajatellut jotain muuta tekemistä ja yleensä siinä tapauksessa käy niin, että Mursulla on JUST silloin hyvä aika lähteä toteuttamaan jotain, mistä olen puhunut jo pitkän aikaa. Niin nytkin. Yhden puhelun jälkeen lähdimme kaupunkiin huonekaluliikkeeseen ja ystävällisen myyjän avustuksella kävimme koemakaamassa - noh, tasan yhden sängyn. 
Asia hoitui helposti, kun Mursu soitti liikkeeseen ja kysyi, onko heillä ko. sänkyä siellä, kannattaako tulla kokeilemaan. On, tervetuloa. Myyjä siis tiesi minkä sängyn luo ohjata. Se oli siinä. Kaupat tehtiin, kaksi sänkyä, koko 80*200 ilman petauspatjoja ja "Sängyt ovat noudettavissa perjantaina".

Selvähän tämä. Olisi ne tuoneetkin, mutta meille asti kotiinkuljetus olisi ollut aika kallis. Ja hyvä näin... 

Torstaina tuli tekstiviesti, että sängyt ovat saapuneet ja noudettavissa perjantaina.

Perjantaiaamuna sitten - niin kuin olen kertonut, meillä ON pieni koti ja ahdasta. Ja ja ja... Kaksi ovea makuuhuoneeseen, mutta ainoa vaihtoehto oli minun oveni. Siis vanhojen sänkyjen poistamiseen ja uusien sisään tuomiseen. 
Ensin sängyt tyhjiksi, minun sängyn alla olevat tavarat ja sitten. Otettiin sängyistä jalat pois - onneksi! 
Sänky yksi Eniiliin, sänky kaksi Eniiliin. Jee, tehtävä yksi suoritettu, Pöllö pyjamassa, mutta mitä väliä - kunhan sain vaihdettua vaatteet ennen kaupunkiin lähtöä.

Vanhat sängyt vietiin kaatopaikalle ja ajettiin hakemaan uusia sänkyjä. Hieno homma, ystävällinen kaveri. Ensimmäinen sänky sujahti Eniilin kyytiin tuosta noin vaan. (Eniilissä ON jo patjat..), mutta hetkinen... Toinen sänky ei solahtanut yhtä nätisti toisen viereen, niin kuin ne vanhat sängyt ja samalla Mursu huomasi: Sängyt ovat koko 90*200 😲😲😲
Pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että meille oli myyty em. sängyt kapeampien hinnalla. Ookkei. "Mutta voidaan me tilata teille ne kapeammatkin, jos haluatte"

Tuota, kun tässä on nyt yksi ongelma... Meillä ei ole enää sänkyjä. Pakko ottaa nämä. Ainoa vaan, että meidän makuuhuone on pirskatin pieni ja ns. pienenee lisää. Onhan leveä sänky toki kivempi. 
Ja toinen ongelma. Kun ei ostettu niitä petareita, kun meillä on melkein uudet. "Että olisko sulla näihin sopivia petareita?"
Petauspatjat löytyi ja sitten mentiin myymälään maksamaan niitä. En ollut vihainen, virheitä sattuu ja niin edelleen, mutta mutta... Pöllö, joka käyttää avuttoman naisen alennusta aina kun siihen on mahdollisuus, muistin että mehän joudutaan uusimaan KAIKKI lakanat, että jotain pitäisi keksiä - miten olisi kaksi petauspatjaa yhden hinnalla? "No kuule, ei me tästä käydä vääntämään, sovitaan niin."

Ja sitten tien toiselle puolelle ostamaan uudet lakanat 🫣🫣 Yhdet, näin ensi hätään. 

** Voi, älkää pelätkö, ei tämä vielä loppunut 😂😂**

Koko reissu ei loppujen lopuksi kestänyt kauaa, vaikka Mursu kävi ruokakaupassakin ennen kuin lähdettiin kotia kohti.
Kun päästiin kotiin, päätettiin tietenkin hoitaa homma loppuun saman tien, muuten me nukutaan lattialla... 
Eli ensin imurointia ja sitten sänkyjen raahaamista sisälle. Se oli helpompaa kun vanhojen pois vienti: nämä oli muoveissa josta sain helposti kiinni. Sänky sujahti nätisti paikalleen ja.. Onneksi oli säästetty ne vanhat jalat, sillä ne meni kolmesta vaihtoehdosta siihen oikeaan reikään mihin me haluttiin jalat laittaa. 

Siinä vaiheessa taisi olla liikaa kumartelua ja liikaa rasitusta: saatiin toinen sänky autosta ulos, ehdin sanoa, että nyt ei taida enää nuppi kestää ja seuraava muistikuva on kun Mursu "pakottaa" minua riisumaan kenkiä. Puoli tuntia katosi taas tuosta noin vaan hups hei. 
Tokenin siitä sitten kuitenkin, että saatiin se toinenkin sänky; ensin minun sängyn päälle ylös alaisin, jalat paikalleen ja sitten urheiltiin se vielä oikealle paikalleen.

TADAA!!!! HURRAA!!! TAPUTUKSIA!! 👏👏👏Meillä on uudet sängyt! Enää ei jouset pyri sivusta ulos, ei tarvitse pelätä kierähtävänsä liian reunalle ja tippuvansa alas kun reuna ei pidä (olisi pitänyt olla kaiteet) ja SEITSEMÄN vuoden jälkeen meidän sängyt on jälleen yhdessä ❤️❤️

Kysyin Mursulta, olinko liian röyhkeä, kun pyysin toisen petauspatjan ilmaiseksi. Hän sanoi, että en, ihan oikein, mutta ei hän olisi niin paljon hoksannut pyytää. 
Niihin oli jo laskettu alennus. 
Mursu on itse ollut kahdessakin eri huonekaluliikkeessä töissä aikanaan, joten kokemusta kaikenlaisista hässäköistä on - eikä tuo nyt iso juttu sinänsä ollut. Hämmästys vain oli suuri ja kumpikin kai kävi nopeita laskutoimituksia päässään. Kotimatkalla jaksettiin jo nauraa - varsinkin kun mukana oli iso laatikko, 5 litraa, Oreo -jäätelöä 😄

 

Teen päivityksen pistelyn edistymisestä erikseen. Ettei teiltä vaan lopu luettava 😉

Mukavaa viikonloppua myrskystä huolimatta - ken myrskyn silmään joutuu.

Halauksia kaikille! 

Ps. Arvatkaa onko selkä ja koko muukin kroppa kipeä?

Hurja huhtikuu

Kelpaakohan tämä Repolaisen huhtikuun hurjastelu haasteeseen - hoksasin tämän vasta nyt kun mietin kehtaanko tätä teille kirjoittaakaan. Mutta kun tämän Mursullekin kerroin, niin miksen teille. 

Kävin tänään Tokmannilla ja yksi tavaroista oli sen verran iso, etten nostanut sitä hihnalle. 
Kassalla oli nuorehko mieshenkilö ja kun hän oli "piipannut" kaikki ostokseni, ojensin hänelle Klubi -korttini:
- Tässä on tämä mun puhelinnumeroni, voit sitten tässä viikonloppuna soitella.
*vastauksena virnistys*
- Sieltä voi kyllä vastata puolisokin, semmoinen iso mies, jolla on pitkä parta.
*toinen virnistys*
- Mutta se on kyllä ihan kiltti, poikakin on sanonut, että "se on ihan kiltti, se on mun iskä"
*naurua*

Auts. Oliko tämä hurjastelua vai häirintää? 
Kertokaapa, jos sosiaalisessa mediassa alkaa melskaus, kuinka vanha kalkkuna yritti iskeä nuorta miestä 😉😉😄😄 En yrittänyt iskeä, yritin vain piristää työpäiväänsä. En vain muistanut sääntöjä. 

Mutta se siitä.

Stanstalle lupasin kertoa mitä meidän kauppakassiin tipahti kauppareissulla. 

Vast ikäänhän kerroin Pöllönkulman kahvinjuontitavoista.

En muistanut kertoa, että kun meillä juodaan kahvi maidolla, niin joskus maidon sijasta herkutellaan tällä Vanilla soija -juomalla. 

Siis kahvissa. 

On hyvää, oikeasti. 

En muuten pidä soijajuomista enkä kaurajuomista, mutta soijajuoma menee kahvissa (no menee kaurajuomakin, jos ei muuta ole) ja ruokakerman korvaa kauravalmisteet. 

Mutta kahviin jos käyttää soijajuomaa, sen pitää olla vaniljaa. Piste. 

Ja kun ollaan kahvissa, niin kahvin kera pitää viikonloppuna jotain mutusteltavaa. 
Se on meidän "ikuisuusherkku". Voisi melkein sanoa, että mitään niin hyvää ei kaupan pulla-, keksi- eikä kakkuhyllyiltä saa kuin tämä. Riippuu tietysti valmistajasta kuinka hyvää tästä saa, mutta sitä vanhaa kunnon kaakkua en ole nähnyt aikoihin:

Suklaahippukakku. Näitä pitäisi oikeastaan olla kummallekin omansa. Ja ei, vaikka tässä lukee suklaa, tätä ei lasketa suklaan syömiseksi. 

Ja viimeisenä tämä - tämä on varmaan Stanstan herkkua 😉😉😍.  Emme vielä tiedä minkä makuista tämä on, mutta koska joulun aikaan syömämme Piparkakkuriisipuuro oli hyvää, ei tämä voi ainakaan kauhean pahaa olla:

Mutta onko parempaa lämpimänä vai kylmänä 🤔 Luulen, että sekä että. Että. Sekä. 
Herkkuja herkun perään siis. Ensin juustosämpylä sienisalaatilla ja päälle puuroa. 

Ai niin, tämän herkun meinasin unohtaa, tätä maistettiin muutama päivä sitten:

Kyllä, suolakurkkulientä ja limeä. Suolakurkkuliemi lukee tuolla ihan purkin alareunassa.
Palautusjuoma.

Rehellisesti sanottuna eipä maistunut juuri miltään. Ei suolakurkkuliemeltä eikä limeltä. 
Ilmeisesti lime hävitti suolakurkkuliemen maun ja suolakurkkuliemi hävitti limen maun.

Ei se pahaakaan ollut, mutta eipä tarvitse enempää ostaa, kiitos vain, maistaminen riitti.

Suolakurkkujen kannat ja joskus lientäkin - meillä ostetaan irtokurkkuja - käytetään ruuanlaitossa, mutta ei sentään juoda. Tai en minä ole ihan varma Mursusta. 🙄🙄

(Poika tekee itse suolakurkut Mummin = A-nopin ohjeella ❤️)

Olisiko Pöllönkulman ruokaosio tässä? 

Kerron teille pari muuta juttua tässä ensin ja sitten näytän ristipistotyön edistymisen.

Terhi kertoi tarinoissaan ompelukoneen korjauksesta ja tekoälystä. 

Ompelukone: 
Piti kääntää Mursun farkkuhaalareiden lahkeet ja oletin pääseväni helpolla käyttämällä paltenauhaa ja silitysrautaa. Silitysrauta ok, paltenauha ikivanhaa eli ei tarttunut mihinkään. Päätin, että nyt ne lahkeet käännetään ja kaivoin ompelukoneen esille. (Meillä hirsitalossa elää jotain lukkeja/hämiksiä ja sen takia meille ilmestyy seittejä sinne tänne.. Kukaan ei ollut pitkään aikaan katsonut tv:n alla olevan kaapin taakse, nurkkaan. Siellä olevista seiteistä olisi varmaan voinut kehrätä lankaa.... Tämä tässä näin välissä, koska ne oli otettava sieltä pois ennen mitään muuta)

Mikä on ompelukoneessa viheliäisintä? Langan pujottaminen neulan silmään! Ja viidestä langanpujottajasta KAIKKI olivat jossain muualla kuin siellä, mihin olin ne laittanut. 
Kaikki oli lopulta paikallaan ja viimeiset 10 cm.... alalanka niin rutussa ja kurtussa kuin vaan olla ja voi! EN purkanut. Leikkasin sievästi ylimääräiset lenksut ja lenkit ja rutut ja kurtut langasta pois, kokeilin, että ommel kestää ja annoin olla. Oikea ompelijatar. 🧵🪡

Tekoäly:
Ärsyttää teleoperaattorin mainos, joka lupaa kaupan päälle 12 kk w-olt -palvelun. Yritin ChatBotilta kysyä, että mites, me joilla w-oltista ei ole mitään iloa. Ei ymmärtänyt kysymystä vaikka yritin monella tavalla. Sitten kertoi, että voin jutella ihmisasiakaspalvelijan kanssa, kirjautumalla ko. operaattorin sivuille. 
Kysyin, että miten kirjaudun sinne, kun en ole asiakas. Botti antoi kahteen kertaan samat ohjeet, mutta ei, ei osannut vastata kysymykseen. Kirjoitin, että turhaa homma. Botti oli pahoillaan, kun ei voinut auttaa.
Siinä vaiheessa minun kävi jo sääliksi Botti-parkaa ja totesin "Parhaasi teit, kiitos" johon Botti vastasi minulle "Kiitos ystävällisistä sanoistasi"  - siinä vaiheessa jo hymyilytti, vaikka aluksi kiukutti.

Puskissalle kiitos: kadoksissa olleista koruista 2/3 on löytynyt! Ja se rakkain eli äidiltä saamani koru oli siellä missä sanoitkin sen olevan: piilon vieressä 😊 On paikka, jota todella voi sanoa piiloksi, ja koru/korut; riipus ja korvakorut olivat siellä. 
Toinen koru, Athene noctua eli Minervanpöllö - se vain oli. Puhuin korun antaneen ystävän kanssa puhelimessa ja oltiin lopettelemassa, kun katselin, krhm, lipaston päällä olevia puteleita ja "mikäs ketju tuo on" ja kas, siellähän se oli, kateissa ollut pöllö! 
Vielä kun Puskissa löytäisit sen yhden pöllön, olisin iloinen. Se on hopeinen, lentävä pöllö 😉

Ja nyt, nyt viikon "työ". Ohjehan on siis neliosainen ja puolet sain valmiiksi viikko sitten. Kehystä jouduin siirtämään, että päästiin uudelle sivulle, mutta tässä kuva viikon etenemisestä: 

Katselin eilen illalla netistä millä hinnalla ihmiset myyvät ristipistotöitä; kehystettyjä tai kehystämättömiä. 
En tiedä olivatko ne myyjien itsensä tekemiä tai esim. kuolinpesien tms. tavaraa, mutta, kuten niin monien muidenkin käsitöiden kohdalla, ei töitä paljon - todellakaan - arvosteta 😢😢

Tiedän, että jos minä lähtisin tätä työtä myymään, en voisi laskea hintaa materiaalit + tuntipalkka sen mukaan kuinka kauan olen tätä tehnyt, mutta kyllä minä omaa työtäni vähän enemmän arvostan, kuin millä hinnalla töitä netissä oli myynnissä. Tulin surulliseksi. 

Ilolla jatkan työtä kuitenkin; haluan teidän näkevän mitä tästä tulee. 
Mihin tämä sitten lopulta päätyy, sen näkee sitten, kun tämä on valmis 😄

Kevät etenee

 pitkin harppauksin, olkoon meteorologit mitä mieltä tahansa. Tai ainakin niin pitkin, että piti käydä vaihdattamassa talvirenkaat kesämalleihin. 
Aiemmista vuosista opiksi ottaneina olimme kilttejä ja ystävällisiä ja pesimme koko talven autossa olleet kesärenkaat eräänä aurinkoisena päivänä, jotta 
A) renkaita olisi miellyttävämpi käsitellä
B) hallin lattialla ei olisi hiekkalaatikon verran hiekkaa, kun ne on pudotettu autosta ulos

J oli tyytyväinen ja kiitti huomaavaisuudesta. 
Jatkoimme kiltteyttä tänään ja pesimme talvirenkaat JO NYT, siivosimme myös auton niin ja näin. Aurinko armas kuivatti renkaat ja ah ja voi: syksyllä on puhtaat renkaat, kun palataan talviaikaan. Mutta siihen on pitkä aika. 

Mistä muusta tietää, että on kevät? No näistä tietenkin: 

Leppäkertut lennähtivät portaille aurinkoon, iästään huolimatta reippaasti ja vauhdilla.

Mietin tässä, että pitäisikö näitä vähän maalailla uudestaan, onhan näillä ikää jo sellaiset 35 vuotta tai siinä huitteilla.

Vai antaisiko olla; nämä ovat Pojan ja Mummin maalaamia leppäkerttuja, ne ovat Pojalle rakkaita ja niillä mittaamaton muistoarvo ❤️

Löytyi myös alla oleva Tammimittari. 
Kovin oli kohmeinen vielä, eikä tehnyt elettäkään, että lähtisi karkuun. 

Kuvan oton jälkeen laitoimme puulistan takaisin paikalleen pystyasentoon ja jätimme mittarin
mittaamaan - mitä sitten mittaakaan. 

Leskenlehtiä ja sinivuokkoja on jo tienvarsilla ja ja pihalla keltaiset krookukset ovat jo sen verran nousseet, että näkee niiden olevan nimenomaan keltaisia.

Liilat krookukset odottelevat vielä. 

Kuvien ja tekstin asettelu ei nyt onnistu, ei sitten millään. Koettakaa kestää. 

Sain viikolla kirjastosta viestin: 
"Varaustunnuksellasi 12345 on noudettavissa Kirja, jota etsit...."

Luin viestin monta kertaa ja mietin, että mikä ihmeen kirja, mitä kirjaa olen pyytänyt etsimään, en kyllä muista.

Kunnes tajusin: niin siis joo, kirjan nimi on Kirja, jota etsit. 

Pakko oli kuitenkin vielä tarkistaa netistä, että onhan sen niminen kirja olemassa - kyllä oli, ja eilen kävin sen hakemassa. 

Eilisellä renkaanvaihtoreissulla löysin vihdoinkin itselleni kävelykengät, nauhalliset Sievin kävelykengät. Sialuun sattui niitä maksaessa, mutta luotan niiden kestävyyteen. Tarjolla oli mustat ja punaiset. Olisin voinut ostaa punaiset, mutta en pitänyt niistä valkoisen pohjan vuoksi. Jos pohja olisi ollut musta, olisin harkinnut. 

Jostain syystä mikään ei vaan nyt tunnu oikein sujuvan, kaikki tökkii mielessä ja on mielessä pienessä pielessä. Olen kadottanut kolme kaulakoruani; kaksi Kalevalakorua ja yhden hopeisen pöllön jonka sain 50-vuotislahjaksi. 

Olenkin keskittynyt pääasiassa pistelyyn. Ja pistelyyn. Ja pistelyyn. Puolet työstä on nyt valmista ja tässä ensin kuva edistymisestä edellisestä kerrasta. Alla taas viime kertainen kuva ja ylempi kuva tältä aamulta kun pistelin viimeiset pistot, että sain 2/4 valmiiksi ja voin kääntää ohjeen "ympäri". 
Ylemmässä kuvassa kirjontakehystä on vähän siirretty ylemmäs, että sain yläreunan pistot pisteltyä. Siitä sitten jatketaan. 

Sanokaa sitten kun etenemisen seuraaminen alkaa kyllästyttää, muussa tapauksessa näitä etenemiskuvia tulee viikottain 😂

Ja tässä vielä koko tulevan kuvan pistelty puolikas. Vielä toinen mokoma ja sitten kuva on valmis.  ON ryppyinen, kun on ollut kehyksessä ja kangasta täytyy rullata ja rutistaa pois "tieltä".

Hyvää viikonloppua kaikille ja halauksia kaikille, ketkä halauksista tykkää 🤗

Hyvää syntymäpäivää

sinulle Äiti, Mummo, Anoppi, Vaimo, Sisko.. 🎂 
Mikä nimitys on avomiehen Mummolla 🤔Mummo on varmaan ihan hyvä, Mummoja ei ole kenelläkään koskaan liikaa, eihän?

Olimme siis eilen juhlimassa Äitirakkaan syntymäpäiviä, pienellä porukalla. Luulen kyllä, että jos joku kävi ulkoeteisessä ajatellen tulevansa kahville, niin kääntyi vaivihkaa kannoillaan ja päätti tulla toisen kerran. 

Paikalla oli siis Tunturiruipelo, Poika ja Miniä, Täti Tomera ja Mursu ja Minä. 
Äiti on jo aikaa sitten vaihtanut kaikkiin näihin meidän pieniin perhejuhliin täytekakun riisivelliin/-puuroon. Niin nytkin. 
Iso kattilallinen riisivelliä keskelle pöytää ja pohjaa myöten se taisi mennä 🤗 Kun vatsat on täynnä riisivelliä, Äiti keittää kahvit ja kattaa kahvipöydän; voileipäkakun kera. Kaikki ottavat voileipäkakusta pienen siivun ja loput kakusta siirretään Pojan eteen. Ole hyvä. Siinä on mies joka todella rakastaa voileipäkakkua ❤️❤️ Ehkä teemme hänelle kahden vuoden päästä syntymäpäivälahjaksi ison voileipäkakun...🤔

Saimme myös omat kappaleemme Voita -kirjasta; yksi meille, yksi Mummolle ja yksi odottamaan Pojan tätiä, joka tulee Suomeen näillä tiedoin kesäkuussa. Siis Siskorakas. 

Täti Tomera näytti kuvia omalta terassiltaan: 

Terassille oli pölähtänyt NOITA! 

Serkkupoika oli kuvat nähdessään kylläkin jämäkästi komentanut "Nyt äiti alas sieltä puusta!

Olisi varmaan syytä käydä vähän useammin käydä äitiään katsomassa, jos ei erota Täti Tomeraa noidasta... Onhan Täti melkoisen vauhdikas, myönnetään, mutta kyllä se vielä puita väistelee (toisin kuin eräät nimeltä mainitsemattomat)

Mistä tuli mieleen, jostain syystä eilen jouduin selittämään, erityisesti Pojalle, miten ihminen onnistuu putoamaan sängystä sänkyjen väliin ja vuodevaatelaatikkoon. 
Eli en minä nyt niin kauhean iso ole, kun sänkyjen välissä on rako n. 5 cm 😲😉

Viikko sitten käytiin shoppailemassa. Juu-u. Uudessa Puuilossa ostamassa..tuota..odottakaas... niin, joku semmoisen härveli millä on helppo sitten kelien salliessa käsitellä noi meidän portaat ilman selkäkipuja. Siis selkä melkein suorassa. 
Sitten kävin vieressä Tokmannilla ostamassa YHDET TIETYT sukat, joka ovat osoittautuneet hutiostokseksi. Paketissa pitäisi lukea, että osta normaalikokoasi pienemmät. 
Siinä vaiheessa jo jalkaterä vähän kiukutteli, mutta minkäs teet, ruokakauppa kutsui.

Mentiin sittariin ja porttien sisäpuolella Mursu huomaa ja huomauttaa, että katsos housunlahkeitas. Kuraset kun mitkä. Hän sanoi menevänsä kaupan toiseen päähän kemikalio-osastolle, minulla jalka kiukuttelee jo sen verran, että huikkaan vaan perään, että "jos löydät, niin tuo mullekin". Onnellisesti jäin just wc-paperi osaston kohdalle ja nappasin siitä kosteuspyyhkeitä, menin itsepalvelukassan kautta ulkopuolelle ja yritin putsata niitä housuja. 
Juu, puhdistuihan ne, mutta ihan pikku vinkki vitonen: olikohan joku Lotus tai joku, sillä hinkatessa lähtee väritkin! Nyt on sitten farkkujen toinen polvi ja toinen lahkeen suu vaaleampia kuin farkut muuten. 

Muuten kauppareissu meni kutakuinkin ihan hyvin, mitä nyt askel askeleelta onnuin enemmän ja enemmän! Oikea jalkateränihän ON kuin ankanjalka, läpsyy ja läpsyy, mitä väsyneempi se on sitä enemmän se läpsyy. Siitä Mursu minut aina kaupassa tunnistaa ja tietää missä liikun.

Tiistaihin asti lepuuttelin jalkaa, sitten ehdotin, että jos leikeltäis tuota rhodoa. Rhodoa vaihtui lennosta Terijoen salavaksi. Ei siinä mitään, ei siinä askelia sen enempää tullut ja olin laittanut turvakengät jalkaan, ajatuksena, että jalkapohja pysyy suorassa eikä taivu sinne tänne. Tuntui ihan hyvältä. 
Samaan syssyyn sitten vietiin oksat sitten jäteasemalle ja käytiin kaupassa. Läps läps läps. 

Kaiken luppoajan olen pistellyt ristipistoja ja ky-yllä, on se työ edennyt. Lupasin teille ja eritoten Sartsalle (ainakin mielessäni, jos en muuten 😉😍) kuvia edistymisestä. Tämän verran sain pistoja aikaan viikossa. Eli alakuva edellisestä päivityksestä 27.3. ja ylempi kuva eilisaamulta, 3.4. - muutaman piston pistelin ennen kun lähdin kampaamaan tukkaani ihmismäiseen kuntoon. 

Ja vielä, ennen kuin päästän teidät tästäkin piinasta, kaikkein hienoimmat kuvat. Nämä ovat REPOLAISEN käden jälkiä - niin kuin varmasti tunnistattekin ❤️❤️ (Nyt vain toivon, ettei Siskorakas eksy tänne juuri tänään..)

En tilannut korttia kissanristiäisiin, vaan KOIRANristiäisiin - wuh! Siskon perheeseen tuli pari viikkoa sitten tuollainen ihana suloisuus, joka sai nimekseen Pluto. Ilman Siskon lupaa laitan tuon pienen kuvan tänne ja kerron, että Pluton lempitv-sarja on Hercule Poirot - selvää etsiväkoira ainesta siis. 

Toinen kortti, on kaikkineen ja avattuna tällainen: 

Tämän kortin sisälle kirjoitin Ötökkätutkijaa mukaillen "Kiva kun oot Papan ja Mummon kaveri"

Siskon kanssa halusimme muistaa Papan (Tunturiruipelo) ja Mummon ystävää, joka käy heitä auttamassa milloin missäkin asiassa, milloin ilmestyy mustikka-, karpalo- tai sieniämpärin kanssa, käy linturetkillä Tunturiruipelon kanssa, korjaa tietokonetta - kaikenlaista. 
"Hädässä ystävä tunnetaan" 
Siskon kanssa asumme kumpikin kaukana, että hädän tullen se on jo housussa ja vaikka hän kiitoksia varmasti on saanutkin, niin olemme sitä mieltä, että hän on ansainnut kiitoksen myös meiltä. 

Kiitos Repolainen -  vähilläkin tiedoilla sinä teet juuri sellaisia kortteja, että ne ovat saajansa näköisiä ❤️❤️