Kohta on joulu
Aloitan sen viimeistään marraskuun alussa. Joulusta haaveileminen hiipii mieleeni, kun illat pimenevät ja lukuvuosi on edennyt siihen pisteeseen, että kesän lataamat energiavarastot hupenevat. Pysäytän itseni tasaisin väliajoin toteamaan: ”Kohta on joulu.”
Takerrun kohta-sanaan ja uskottelen itselleni, että joulu − ja samalla myös loma − on ihan pian. Ymmärrän toki, että marraskuusta jouluaattoon on vielä pitkä matka, mutta haluan silti huijata itseäni: kohta on parempi kuin kaksi kuukautta.
Kun tekemättömien töiden lista pitenee päivä päivältä, tiukennan otettani kohta-sanasta. Koska joulu on pian, kaikki hommatkin on hoidettu tuossa tuokiossa. Kuljen käsi kädessä hokemani kanssa ja ammennan voimaa mielikuvista, jotka liittyvät tuohon hetken päästä koittavaan juhlaan. Tuntuu nimittäin paljon kevyemmältä hoitaa pakolliset jutut pois alta, kun tietää, että luvassa on palkinto, ja vieläpä ihan kohta.
Punasävyinen ja lämmin juhla toimii siis kuin valopilkkuna, jota kohti vaellan syksyn pimeydessä. Hämärinä päivinä ja sysimustina iltoina joulu alkaa tarkoittaa samaa kuin päivänvalo, lämpö, lepo ja riemu. Ennen kaikkea se tuntuu viittaavaan luvalliseen arjesta irrottautumiseen: jouluna saa − tai oikeastaan on ihan pakko − hypätä pois arjen oravanpyörästä.
Lukuvuoden lähestyessä loppuaan joulurauhan loisto kirkastuu vielä entisestään. Töissä alkaa loppukiri: on arvioitava viimeiset kokeet, annettava numerot, siivottava työpöytä, pidettävä tunnit, mietittävä uuden lukukauden alku. Täytyy vaihtaa automaattiohjaukseen, jolloin arki alkaa muistuttaa juoksupyörässään juoksevaa hamsteria: tehtävä vaihtuu toiseksi yhtä sulavasti kuin juostava kierros.
Get Anna-Kaisa Kouvo’s stories in your inbox
Join Medium for free to get updates from this writer.
Kun edessä on enää loppusuora, astuvat jouluvalmistelut mukaan kuvioihin. Lähetän joulukortteja, hankin lahjoja, sovin tapaamisia. Hoen mantraani jatkuvasti, koska tekemistä tuntuu olevan enemmän kuin vuorokauden tunteihin mahtuu. Ei auta muu kuin toivoa, että kohta on oikeasti pian.
Lopulta joulu onneksi tulee. Järjestetään joulujuhla, jaetaan todistukset, kokoonnutaan perheen kanssa saman katon alle. Koittaa hetki, jolloin kohta-sana tarkoittaa oikeasti ihan kohta, heti huomenna.
Arjen velvoitteet astuvat takavasemmalle ja huomionsa voi kiinnittää kaikkeen joulualkuiseen, kuten joulukuusen koristelemiseen, joululahjojen paketoimiseen ja joulupiparien leipomiseen.
Niinpä onkin aika vaihtaa mantraa. Enää ei kannata hokea, että joulu on kohta. Nyt on keskityttävä siihen, ettei joulu livahda ohi liian nopeasti. Olisi nimittäin kamalaa, jos kuukausien odotus ei saisikaan arvoistaan päätöstä. Jos touhottaisin niin paljon, ettei juoksupyöräni ehtisi pysähtyä.
Siksi jalostan hokemani muotoon: ”Joulu on nyt. Nauti!”
Lämmitän mukillisen glögiä, istun sohvalle ja luen hyvää kirjaa. Odottaminen kannatti − tänäkin vuonna.
(Teksti on julkaistu Länsi-Saimaan Sanomien Perjantaivieras-palstalla 23.12.2014.)
