Puhutaan rehellisesti sosialismista
Alkuun haluan lisätä, että tämä on oma hämmennykseni kyseisestä termistä. En ole lyönyt mitään lukkoon vaan tämä on keskustelunavaus, josta toivon saavani lisää ymmärrystä.
Tuotantoväline= hyödykkeitä tuottava
Sosialismi = tuotantovälineiden omistusta työläisten toimesta tuottamaan hyödykkeitä yhteisölle/työläisille
Kapitalismi = tuotantovälineiden yksityistä omistusta tuottamaan liikevoittoa yksityiselle omistajalle/omistajille myyden hyödykkeet niitä ostaville tahoille
Yleisesti olemme tottuneet puhumaan sosialismista minä tahansa omistamisen muotona, missä omistavana tahona on julkinen toimija. Ongelmaksi muodostuu se, että ei ole olemassa yhtäkään valtiota missä ei olisi julkista omistajuutta. Kapitalistien märimmässä unessa eli yövartijavaltiossakin sosialismia olisi väkivaltakoneiston julkinen omistajuus.
Jos joku tuo esille halunsa siirtyä sosialismiin niin tällä vanhalla näkemyksellä kuka tahansa voisi sanoa “meillähän on jo sosialismia?”. Sosialistinen järjestelmä ei voi toimia sen tarkoituksessaan ellei koko systeemi ole sosialistinen ja samalla tavalla kapitalistinen järjestelmä ei ole kapitalistinen ellei koko systeemi ole kapitalistinen.
Get J.-A. Laitalainen’s stories in your inbox
Join Medium for free to get updates from this writer.
Sosialismi on talousjärjestelmä, jossa pitää tapahtua ideaali siitä miten työläiset oikeasti omistaa tuotantovälineet. Siitä huolimatta tähän yhtälöön on haluttu lisätä ns. “demokraattinen omistus” tuotantovälineistä, jolloin välillisenä yhdistävänä omistajana voi olla valitut edustajat. Edustuksellisessa demokratiassa on vääjäämätöntä korruptio ja sen vaikutus tuotantovälineiden tuottamia asioita kohtaan. Tästä syystä Neuvostoliiton kaltainen tilanne missä tuotantovälineet ovat siirtyneet harvainvallan omistamiksi emme voi puhua sosialistisesta talousjärjestelmästä sillä alkuperäinen ideaali ei toteudu. Työläiset on yhtälailla alisteisessa asemassa siinä kuin kapitalismin mallissa ja joissakin tapauksissa entistä enemmän.
Entä jos edustuksellinen demokratia ei korruptoidu vaan sen ideaali tapahtuu? Silloinkin puhumme välikädestä, jossa viimeinen sana ja todellinen omistajuus tuotantovälineistä on heillä. Jos mietimme esimerkiksi sosiaalidemokraattista mallia, joka on Suomesssakin missä kolmikanta julkinen-yksityinen-työntekijät toteutuu tuotantovälineiden suhteen puhumme enemmänkin säännellystä kapitalismista. Kyllä, työntekijöillä ay-liikkeen kautta on selkeä sananvalta, mutta vastakkaisena puolena ovat julkinen ja yksityinen. Tämä malli itsessään legitimoi toiset osapuolet yhdenvertaisiksi siinä missä sosialismissa on vain yksi ja ainoa omistava puoli: hyödykkeen arvon tuottajat.
Kapitalismin sääntely lakiteitse tai neuvottelun kautta kolmikannan muotona ei pitäisi olla jotain mitä kutsumme sosialismiksi vaan kapitalismin sääntelyksi.
Otsikon mukaisesti puhun siitä, että meidän pitäisi puhua rehellisesti sosialismista ja se olisi juuri tätä. Tästä huolimatta ymmärrän hyvin, että sosialismi on historiallisesti terminä tarkoittanut montaa enkä sinällään voi vain kitkeä sitä terminä itse vaan kieli elää, kuten sitä ymmärretään. Lähinnä toivon, että olisi jokin minkä kautta voisimme puhua sosialismista tavalla, jota voisin itse anarkistina allekirjoittaa. Enkä myöskään halua, että puhumme Neuvostoliitosta sosialismin esimerkkinä, koska mielestäni se ei ole sitä. Harvainvallan omistus ei ole mielestäni sosialismia. Vallankumouksellinen Katalonia olisi oma esimerkkini sosialismista. Ehkä voisimme puhua sosialistisesta järjestelmästä juuri tämän eron tekemiseksi?
Haluanko elää kapitalismissa vai sosialismissa? En voi vastata tähän kysymykseen nykyisellä ymmärryksellä sosialismista. Jos joku kysyy haluanko sosialismia minun pitää vastata “riippuu mitä sosialismilla tarkoitetaan”. Kapitalistinen järjestelmä ruokkii sosiaalidarvinistista yhteiskuntamallia liikevoiton maksimoimisen näkökulman takia. Meidän nykyiset yhteiskuntajärjestelmät, missä kaikki ovat lisäarvon tuoton ratasta ei ole salaliittojen tai sattumien tuotosta. Sosiaalidemokraattisetkin mallit todellisuudessa tähtää pitkäaikaisen arvon tuottamisen mahdollistamiseksi. Jos työntekijät voivat hyvin niin he tekevät hyvää työtä pitkään ja eivät kapinoi systeemiä vastaan. Sosiaalidemokraattisenkin mallin logiikka on kapitalistinen logiikka vain eri näkökulmasta kuin nopean voiton ajattelun maailmassa.
En halua ihmisten syntyvän maailmaan missä heidän arvo on ainoastaan se kuinka paljon he voivat tuottaa arvoa.
Jako vasemmistoon ja oikeistoon on itselleni paljon selkeämpi jos ajattelen asiaa sen kautta missä vasemmisto haluaa sosialistisen järjestelmän ja oikeisto kapitalistisen järjestelmän. Tämän takia laitan itse sosiaalidemokraatit oikeistoon. He haluavat kapitalismia ja pysyä siinä. Demokraattiset sosialistit laitan vasemmistoon, koska he haluavat parlamentaarisin välinein lopulta siirtyä sosialistiseen järjestelmään. Tietenkin tässä ajattelussa ongelmakohdaksi asettuu autoritäärinen vasemmisto, jonka mielestä pitää olla vahva valtio, joka muodustuu etujoukosta/diktaattorista. Mikäli tällainen taho omista tuotantovälineet en näe miten arvon tuottajat olisivat todellisia omistajia. Tämä saa itselleni ajatuksen siitä, että ehkä nelikentän sijasta nään vahvemmin kaksi kenttää eli autoritäärisen ja antiautoritäärisen. Rehellisesti sanottuna en ole ihan varma asiasta, mutta valitsen uusliberalismin minä päivänä tahansa autoritäärisen vasemmiston ideaalien sijasta.
Näissä on hienoa se, että teksti elää ja voin lisätä jatkuvasti lisää täytettä jos jotain pointtiani ei ymmärretä. Ymmärrän uusliberalismin tarkoittavan suurta rikkaiden ja isojen yritysten valtaa. Siitä huolimatta koen tämän olevan parempi kuin yksittäisen valtioarmeijan vallan. Ymmärrän myös, että uusliberalismissa rikkaat ja isot yritykset kontrolloivat valtiota korruption kautta ja voidaan sanoa silloinkoin olevan valtioarmeijan valta. Tästä huolimatta se on mielestäni muutamatta astetta lyhyempänä kuin suorassa kontrollissa vahvan valtion kautta. Muutama mutka matkassa tekee sen ettei sitä valtaa voida käyttää yhtä suorasti.
