Koulutuksen verkostot -päivä jäi minulta hiukan vajaaksi, kun jouduin lähtemään kesken päivän Espooseen verkostoitumaan. Ehkä käytännön harjoitus on silti ihan toimiva tapa opiskella asiaa. Toisaalta en tiedä, miten aihetta on käsitelty iltapäivällä. Aamupäivä jäi minusta siinä mielessä hieman vajaaksi, että kaksi itselleni tärkeintä verkostoitumisen muotoa ei tullut esille oikeastaan lainkaan: henkilökohtaiset verkostot aikaisemmista työsuhteista ja rahoituksen saamiseksi muodostuvat verkostot. Nämä tosin mainittiin jossain ryhmätöissä. Aamupäivän verkostot rakentuivat voittopuolisesti osaamisen kehittämisen varaan, ja lähteet tuntuivat painottuvan toiselle asteelle tai jopa peruskouluun. Silti, omasta mielestäni verkostoitumisen tärkein pointti tuli selväksi; verkosto voi toimia vain, jos kaikki sen jäsenet kokevat hyötyvänsä siitä jotenkin. Aina hyödyn ei tarvitse olla konkreettista tai rahallista, mutta jonkinlainen perustelu sille, miksi aikaansa verkostossa käyttää, täytyy silti löytyä.
Get Jani Ekqvist’s stories in your inbox
Join Medium for free to get updates from this writer.
Itse olen asettanut tavoitteeksi edes jonkinlaisen Suomen sisäisen kyberturvallisuusopettajien verkoston syntymisen. Tuntuu älyttömältä, että tapaamme toisiamme lähinnä Brysselissä Euroopan kyberturvallisuusorganisaation tilaisuuksissa. Tosin olen ymmärtänyt, että tämä ei ole mitenkään pelkästään meidän alamme ongelma, vaan vastaavaa tapahtuu muuallakin. Tavallinen selitys verkostoitumisen vaikeudelle kai on aika ja ajankäyttö. On paljon helpompi tavata toisia jonkin virallisemman tapahtuman yhteydessä kuin järjestää tapaamiselle erikseen aikaa. Tästä kai pitäisi päätellä, että tarvitaan jokin Suomen sisäinen, virallisen oloinen tapahtuma, joka vetää alan opettajia puoleensa. Täytynee lähteä liikkeelle vaikka oman TKI-projektin pohjalta oppimisympäristöistä.
Toinen tavoitteeni on pitää hengissä yhteydet työelämään, koska en usko, että ammatillinen opetus sen paremmin toisella kuin korkea-asteellakaan kestää itseensä käpertymistä muutamaa vuotta pidempään. Ainoa tapa säilyttää käsitys siitä, mitä osaamista työpaikoilla oikeasti tarvitaan, on olla niihin tiiviissä yhteydessä. Neuvottelukunnat ja osaamisen ennakointiryhmät ovat tarpeellisia suunnannäyttäjiä koulujen ja laitosten tasolla, mutta lopulta opetuksen sisältö riippuu kuitenkin yksittäisistä opettajista.
