Makaronimaratoni
Kuvat: Hanna Harju ja Kaarina Kekkonen
Teksti: Kapinat, Siiri ja Veera
Idea Makaronimaratoniin lähti Teijalta ja Veeralta, sillä he tahtoivat järjestää enemmän partiotoimintaa naapurilippukuntien nuorten kanssa. Aluksi se oli vain heidän keskeinen ajatuksensa, mutta pian ideasta kehittyi suurempi ja sitten olimmekin jo pitämässä kokousta asiasta. Kokouksessa käsittelimme retkikohdetta, reittiä, ruokia ynnä muuta sellaista. Yhdessä sitten päätimme suuntaavamme Patvinsuolle yhdeksi viikonlopuksi.
Matkamme alkoi Nurmeksesta omalta kololta, josta lähdimme ajelemaan kohti retkikohdettamme Patvinsuota, perjantaina 22.9. Matka oli hyvin mielenkiintoinen, Teija suunnisti pari kertaa harhaan, mutta muuten kaikki sujui oikein hyvin. Olimme perillä noin klo 19.20 ja melkein heti leirintäalueelle päästyämme pystytimme kangaslaavut ja ryhdyimme tekemään iltapalaa. Iltapalaksi teimme makaronimössöä, joka oli mautonta, koska Veera sattui unohtamaan mausteet kotiinsa. Onneksemme Hanna oli ottanut suolaa mukaansa, joten saimme sentään vähän makua mössöömme. Hetki syömisen jälkeen menimme ”nukkumaan” laavuihimme, joista hienompi oli Teijan, Sohvin ja Tiian. Muiden laavu oli ihan hyvä yritys, se meinasi romahtaa pari kertaa mutta pysyi ihan hyvin pystyssä kuitenkin. Tosi asia nukkumisesta oli se, että Teija, Sohvi ja Tiia menivät nukkumaan joskus keskiyön paikeilla, kun taas toisen laavun ”nukkujat” kukkuivat pitkälle aamuyöhön saakka.
Seuraavana aamuna heräsimme kahdeksan maissa, kaikki olivat väsyneitä ja kylmissään, vaikka yöllä ei ollut satanutkaan. Kangaslaavun seinät olivat keränneet aika reilusti kosteutta, jonka takia reunassa nukkuneiden tyyppien makuupussit olivat kostuneet. Aamupalaksi söimme leipää, omenaa ja lämmintä kaakaota, jota meillä oli mukana vaikka ja kuinka, sillä kuka nyt ei kaakaosta pitäisi. Laavut kasattuamme ja rinkat pakattuamme lähdimme kävelemään Suomun kierto -reittiä. Siihen mennessä matkaamme oli tarttunut muutama Lieksalainen, yksi Enolainen (joka oli kylläkin tullut jo edellis iltana) ja noin kahdeksan tyyppiä omasta lippukunnastamme, Nurmeksen Partiolaisista.
Kun olimme kävelleet tunnin verran, olimme matkasta taittaneet jo suurinpiirtein 3 kilometriä. Jätimme rinkat Kurkilahden levähdyspaikalle ja sieltä kävelimme lintutornille. Matkalla näimme pienen, mutta erittäin aggressiivisen kyykäärmeen, jota Eetu yritti epätoivoisesti hätistää kepillä. Selvittyämme kyykohtauksesta, jatkoimme matkaa ja olimme pian perillä lintutornilla. Kiipesimme ylös (Siiri kylläkin vaikeuksin) ja söimme suklaata,otimme pari kuvaa ja lähdimme takaisin kohti levähdyspaikkaamme. Siellä söimme kuivamuonaa, joka oli ihan hyvää. Syötyämme jatkoimme matkaa yöpymis paikkaamme.
Get Liplatus’s stories in your inbox
Join Medium for free to get updates from this writer.
Kun olimme perillä pystytimme laavut, joista hienompi oli taas Sohvin, Tiian ja Teijan. Otimme mahtavia kuvia ja pelasimme vartijaa, jonka Lieksalaiset meille opettivat. Vartijaa pelataan laittamalla lamppu piiloon jonnekkin. Lampun vartija vartioi ettei kukaan pääse lampun luo apurin avulla ja muiden tehtävänä on lähestyä ja lopulta päästä läppäisemään vartijaa ennen kuin vartija on äkännyt sinut. Lampun luokse menemisessä saat käyttää mielikuvitusta.
Heräsimme seuraavana aamuna taas erittäin ”hyvin” nukkuneina ja pakkasimme laavut ja omat tavaramme rinkkoihimme, aamupalaksi söimme suklaakiisseliä. Aamupalan syötyämme lähdimme takiasin automme luokse maisemareittiä. Päästyämme autolle takaisin hyvästelimme muut ja lähdimme ajamaan takaisin kohti Nurmesta. Päästyämme kololle tiskasimme trangiat, laitoimme laavut kuivumaan ja tavarat takaisin paikalleen.
