Voisiko sote oppia sirkukselta?
Cirque du Soleil on maailman menestynein sirkuskonsepti. Menestys ei syntynyt tehostamalla tai jalostamalla sirkusalan perinteisiä prosesseja, vaan katsomalla “ulos laatikosta” eli ohi nykykäytäntöjen. Monilla toimialoilla on käytänteitä ja prosesseja, joiden tarkoitusta tai tärkeyttä ei kukaan huomaa kyseenalaistaa, vaan tekemistä jatketaan “kuten aina ennenkin, koska niin on aina tehty”. Cirque du Soleil päätti uudistaa sirkuselämyksen ja se toteutti uudistuksen nimenomaan asiakaslähtöisesti. Yksi Cirque du Soleilin merkittävistä uudistuksista oli poistaa eläinnumerot, jotka ovat olleet kiinteä ja vakiintunut osa perinteistä sirkustoimintaa. Tämä alensi tuotantokustannuksia ja sai paljon kiitosta yleisöltä, joka suhtautui yhä kriittisemmin eläinten hyödyntämiseen viihdetarkoituksessa.
Tarinan opetus: Cirque du Soleil havaitsi, että monet perinteiset kilpailutekijät olivatkin tarpeettomia ja lisäsivät vain kustannuksia, nostamatta laisinkaan asiakaskokemuksen laatua. Lisää taustoitusta Cirque du Soleilin tarinaan ja sirkusalan uudistamiseen löytyy mm. tästä artikkelista.
“Eihän sirkusta ja sotea voi verrata”
Sotea ja sirkusta ei toki millään voi laittaa samalle viivalle. Mutta väittäisin silti, että kaikilla vakiintuneilla toimialoilla — jollainen sosiaali- ja terveydenhuolto vahvasti säänneltynä alana on — monet käytännöt ovat jääneet paikalleen vain sen takia, että paremmastakaan ei ole tietoa eikä mallia ole kovin aktiivisesti yritetty haastaakaan. Teknologinen kehitys mahdollistaa aiempaa paremmin uuden kokeilun ja vaikutuksien mittaamisen, nopeammin ja edullisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Siksi myös säänneltyjen alojen osalta tulemme näkemään uudistuksia, joita emme nyt osaa edes kuvitella. Enkä tällä viittaa rakenteellisiin top-down -uudistuksiin, vaan aivan uudenlaisiin tapoihin tuottaa palveluita, “alhaalta ylös”.
Sote-alalla riskejä varotaan, mikä on ehdottoman tärkeääkin. Mutta olisiko alalla kuitenkin uudistamiskelpoisia toimintatapoja ja ajatus- tai palvelumalleja, jotka ovat pikemminkin tapojen juurruttamia eikä tietoisesti valittuja ja niitä parhaita mahdollisia? Jos esimerkiksi parinkymmenen miljardin sote-budjetti olisi käytettävissä ns “tyhjältä pöydältä”, niin millaisen palvelukentän me rakentaisimme? Olisivatko ammattihierarkiat samanlaiset, millaisia ammattinimikkeitä kentällä olisikaan? Panostaisimmeko enemmän nimenomaan hyvinvoinnin ylläpitoon ja esimerkiksi uusiin rahoitusinnovaatioihin (esim. vaikuttavuusinvestoiminen, “hyvinvoinnin ostaminen”), jotka kannustaisivat hyötyjen ja riskien jakamiseen yli organisaatio- ja palvelurajojen?
Monimuotoisuus — uhka vai mahdollisuus?
Muutoskyvykkyys liittyy yleisesti myös organisaatio- ja toimialakulttuuriin. Yleisesti voidaan sanoa, että mitä hierarkisempi organisaation kulttuuri on, sitä vaikeampaa työntekijöiden on toimia alhaalta ylös innovatiivisesti, uutta luoden ja nykyisiä käytäntöjä rohkeasti haastaen.
Kulttuuri kehittyy myös monimuotoisuuden kautta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa suuri osa tämän päivän suurimmista yrityksistä on maahanmuuttajien perustamia. Sote-ala on perinteisesti ollut tiettyjen ammatiryhmien vahvassa ohjauksessa, mutta tiedon läpinäkyvyys ja saatavuus (=internet) on madaltanut “ulkopuolisten” — myös asiakkaiden — osallistumiskynnystä.
Get Ville Koiste’s stories in your inbox
Join Medium for free to get updates from this writer.
Monet toimialat uudistetaan usein ulkopuolelta tulevien kilpailijoiden toimesta — terveydenhuollon osalta ennustelistojen kärjessä ovat muun muassa teknologiajätit IBM, Google, Apple tai esimerkiksi pienet ja ketterät startupit. Circue du Soleil voidaan laskea esimerkiksi, joka ei lähtenyt asettelemaan itseään valmiiseen muottiin, vaan mietti mitä sirkusviihteeltä toivotaan asiakkaiden näkökulmasta. Uutena tulokkaana se määritteli koko alan uudelleen.
Nyt vahvasti säännellylle sosiaali- ja erityisesti terveysalalle tulvii riskirahoituksen turvin kilpailijoita, joiden perustajina on esimerkiksi insinöörejä ja kauppatieteilijöitä. Digitaalisuus (jolla en tarkoita pelkästään sähköisiä palveluita, vaan toimintakulttuuria laajemmin) onkin keskeinen osa tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailukykyä, missä uuten tulokkaat näkevät oman mahdollisuutensa. “Perinteistä” osaamista tarvitaan kuitenkin nyt ja aina, siten paras lopputulema syntyykin moniammatillisessa yhteistyössä, asiakkaiden kanssa toimintaa ketterästi kehittäen ja jatkuvasti oppien.
Oma veikkaukseni on, että sote-alalle syntyy rikkaampi ja monimuotoisempi palvelukenttä, jossa “all-in-one” tai “one-size-fits-all” on historiaa. Vaikka toki tietyt erikoissairaanhoidon palvelut tullaan jatkossakin keskittämään huippuosaamisen keskuksiin, on muun muassa perustason palveluissa ja myös vaikkapa kotihoidon alueella paljon tilaa uudenlaisille palvelumalleille.
Alustatoimijoita, erikoistuneita “putiikkeja”, sote-tavarataloja…
Voisin kuvitella, että esimerkiksi tulevaisuudessa on yhä ns. sote-tavarataloja, joista saamme lähes kaiken tarvitsemamme. Sen lisäksi uudet alustamaiset toimijat verkottavat pistemäisen, toimijaverkostoissa tuotetun arvontuotannon asiakkaalle eheäksi kokemukseksi — syväosaaminen on tällöin useiden erikoistuneiden toimijoiden hallussa, mutta kokonaisvaltainen kokemus rakentuu yli organisaatio- ja toimialarajojen.
Alustamallien lisäksi jotkut toimijat erikoistuvat siten entisestään, tuntien tietyt erityistarpeet muita paremmin. Syrjäytymisuhassa olevalle, diginatiiville nuorelle paras mahdollinen tuki ja ennaltaehkäisykanava saattaa olla chat-palvelu, esimerkiksi vertaistoiminnalla täydennettynä. Joku taas kaipaa asiantuntijan apua kahden kesken ja kasvotusten. Palvelut voidaan räätälöidä yhä henkilökohtaisemmin, kiitos muun muassa datan ja analytiikan, jotka auttavat kehittämään palveluitamme.
Asiakkaalla onkin oltava kykyjensä puitteissa rooli siinä, miten ja mitä tukea heille tarjoamme. Muuten on vaikea puhua hoitoon ja palveluun sitoutumisesta — pelkällä teknologialla, kuten muistutustekstiviesteillä sitouttaminen ei onnistu, vaikka ne erinomaisia apuvälineitä ovatkit. Asiakkaan roolin muutos passiivisesta aktiivisemmaksi voi olla yksi merkittävimmistä ilmiöistä sote-alan tulevaisuudessa.
Kuuntelemisen taito on tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin
Määritellään tulevaisuuden sote alhaalta ylös, eli yhdessä asiakkaiden sekä moniammatillisten asiantuntijoiden kanssa, hallitusti kokeillen ja kehittäen erilaisia tapoja tuottaa palveluita. Kyseenalaistetaan pintteyneitä tapoja, mutta toisaalta pidetään kiinni toimivasta. Uudistamisessa tarvitaan nöyryyttä, rohkeutta ja avarakatseisuutta uudelle — kuuntelemisen taito nousee arvoon arvaamattomaan.
Teknologisen kehityksen avulla voimme kuitenkin tarjota yhä henkilökohtaisempia palveluita, säästää työaikaa ja -resursseja hallinnollisesta työstä sekä muun muassa nostaa laitteiden sekä tilojen käyttöastetta. Näin sote-ammattilaisetkin voivat jatkossa keskittyä yhä enemmän ihmisen työhön, välittämiseen.
