<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/" xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/" xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom" version="2.0" xmlns:cc="http://cyber.law.harvard.edu/rss/creativeCommonsRssModule.html">
    <channel>
        <title><![CDATA[Stories by Pekka Viilto on Medium]]></title>
        <description><![CDATA[Stories by Pekka Viilto on Medium]]></description>
        <link>https://medium.com/@Viilto?source=rss-4765ca64a5c8------2</link>
        <image>
            <url>https://cdn-images-1.medium.com/fit/c/150/150/0*VHasfeVw_cqwlvHP.jpg</url>
            <title>Stories by Pekka Viilto on Medium</title>
            <link>https://medium.com/@Viilto?source=rss-4765ca64a5c8------2</link>
        </image>
        <generator>Medium</generator>
        <lastBuildDate>Wed, 18 Nov 2026 02:50:12 GMT</lastBuildDate>
        <atom:link href="https://medium.com/@Viilto/feed" rel="self" type="application/rss+xml"/>
        <webMaster><![CDATA[yourfriends@medium.com]]></webMaster>
        <atom:link href="http://medium.superfeedr.com/" rel="hub"/>
        <item>
            <title><![CDATA[Some on uusien koulukiusaajien valtakunta.]]></title>
            <link>https://medium.com/@Viilto/some-on-uusien-koulukiusaajien-valtakunta-c6353ffba799?source=rss-4765ca64a5c8------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/c6353ffba799</guid>
            <category><![CDATA[raivo]]></category>
            <category><![CDATA[some]]></category>
            <dc:creator><![CDATA[Pekka Viilto]]></dc:creator>
            <pubDate>Sun, 13 Mar 2016 07:40:51 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2016-03-13T08:21:17.291Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<p><strong>Some on uusien koulukiusaajien valtakunta.</strong></p><p><em>Halusin kirjoittaa blogipostauksen testatakseni yrityksellemme sopivaa blogialustaa ja ajattelin, että kun tässä nyt testataan, niin voisin edes koittaa tuottaa jotain järkevää. Katsotaan onnistunko…</em></p><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/750/1*IG3wEfKzdGX_kjLV0X-pvA.jpeg" /></figure><p>Some, varsinkin Facebook, on muuttunut oikeaksi negatiivisuuden pesäksi. En tiedä onko tämä näitä “ennen kaikki oli paremmin” juttuja, mutta tuntuu, että someen purkautuu tällä hetkellä uskomaton määrä kieroutunutta energiaa, jota siellä ei ehkä ennnen ollut. Lähdin kirjoittamaan aiheesta, koska taas kuluneella viikolla some räjähti, ehkä kaikkien ainakin naamalta tunteman juontajan käsittämättömän töppäilyn myötä. Kirjoitukseni ei suoranaisesti liity tapaukseen, vaan oli vain viimeinen triggeri, että halusin kirjoittaa aiheesta. Pyrin pohdiskelemaan some-aihetta muissa ihmisissä tapahtuneiden reaktioiden kannalta.</p><p>Joitain frendejäni on kokenut vuosien varrella julkisia nöyryytyksiä. Osa näistä onneksi on tapahtunut aikakaudella, jolloin sosiaalinen media oli vielä alkutaipaleella ja kattavuus ei ollut tätä nykyistä kokoluokkaa. Näin jälkikäteen ajateltuna en voi olla heidän puolestaan tästä muuta kuin onnellinen. Somesta on tullut uusi koulukiusaamisen ruumiillistuma. Jengi, joka samanaikaisesti nauraa iltapäivälehtiä tai Seiskaa lukevia ihmisiä siitä, että he lukevat juorulehtiä, pilkkaavat ja nauravat julkisesti somessa toisille, jotka ovat töpänneet omassa elämässään. Se on vähintäänkin erikoista… Nyt olisinkin siis ehkä kuitenkin ennemmin huolissani juuri näistä ”kiusaajista”, kuin tästä myllytyksen kohteesta. …siis yleisesti yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta. Panee miettimään, että minkälaisessa tuubissa jengi elää, kun aika menee tuossa negistelyssä ja sillä negistelyllä herkuttelusta. <em>Somesta on tullut uusien koulukiusaajien valtakunta.</em></p><p>Jos miettii, että miten tätä nykyistä some-dumaamista voisi verrata aikaan ennen somea, niin tähän voisi sopia mietintä pudonneesta lautasesta. Meille varmasti kaikille on tuttua, että kun yläasteella pudotti ruokalassa lautasen lattialle, niin kaikki alkoivat taputtamaan ja hurraamaan. Tämähän on ihan perussettiä, eikö? Miettikää jos tämä jatkuisi vielä tästä ja vietäisiin tarinaa pidemmälle. Miettikää, että oppilaat näkisivät vielä vaivaa ja kävisivät painattamassa aiheesta t-paidat. Joku ottaisi lautasenpudotttajasta kuvan, marssisi paitapainoon, keräisi koko koululta rahat paitoihin ja jakaisi pihalla kaikille lautasenpudottajan naamalla varustetut t-paidat. Niitä sitten pidettäisiin päällä, naureskeltaisiin ja herkuteltaisiin aiheella siihen asti, kun joku tiputtaa seuraavan lautasen tai joku vetää joltain housut alas luokan edessä. Sitten voi tehdä taas uudet paidat. Miettikää miten kajahtanutta! Haluaisitteko te olla niitä paidan painattajia? Eli nykymaailmassa, oletteko oikeasti niitä meemien tekijöitä? Jälleen kerran tässä pohdiskelussa ei ole oleellista miettiä, että miltä tuntuu siitä kohteesta, vaan sitä olotilaaa jossa tämä paitojen painattaja elää. Kumpa fiilis <strong>omassa olotilassa</strong> maistuu enemmän, mennäänkö yläaallolla vai ala-aallolla? Maistuuko enemmän ylis vai alis? Jotenkin itselle ylis ehkä kuitenkin maistuu sitten enemmän.</p><p>En tiedä, mutta jotenkin ehkä tuntuu, että aika moni dissaajista on varmaan vanhoja koulukiusattuja ja nyt pääsee kasvottomasti toteuttamaan ja purkamaan sen kaiken patoutuneen vihan someen. Muuten tässä ei ole mitään järkeä! Tämä tempaa mukaansa sitten kaikki muutkin ihmiset. Tämä joukkopsykoosiin verrattava tapahtuma ei ole maailman historiassa mitenkään uusi ilmiö, mutta jotenkin toivoisi, että tässä asiassa olisi menty eteenpäin, edes hiukan. Faktahan on, että kun tuota kaikkea negistelyä jatkuu tarpeeksi pitkään, niin siitä tulee uusi normaali. Se on kuten mikä tahansa paha olo, fyysinen tai henkinen. Mitä pidempään se jatkuu, et tiedä enää mistään muusta. Jos on ollut vaikka huonossa parisuhteessa, jossa sillä pahalla ololla ei ole enää mitään väliä. Siitä tullut normaali olotila. Tämä olo ei pelkästään purkaudu vaan myöskin kehittyy nykyisessä somessa. Eilen kun selasin somea naama punaisena lukien ihmisten nälvintää, niin mietin itseäni, että miksi teen tätä. Miksi selaan sadan postauksen ketjuja, jotka pitää sisällään pelkästään pilkkanälvintöjä ja meemejä ihmisestä, joka oli mokannut. Jälleen kerran kyseisen henkilö tekoset ei ole se pointti. Mietin, että negatiivisen somen lukeminen on vähän samanlaista, kun se fiilis kun tiedät, että sun pitäisi olla tekemässä duuneja, niin pelaat vain ihan lasisilmissä kännykällä Candy Crushia, etkä pysty lopettamaan. Negatiivisuuteen ja kaikkeen hässäkkään jää koukkuun, jossa vajoaa johonkin muuhun maailmaan. Mietin myös, että on erikoista, että vaikka kirjoittava henkilö olisikin maailman leppoisin kaveri luonnossa, niin samanaikaisesti tämä sama tyyppi voi käyttäytyä somessa kuin narsisti koulukiusaaja. Usein tämä johtuu toki vain harkitsemattomuudesta, mutta usein kuitenkin ehkä vain yleisestä huonosta meiningistä.</p><p>Moni pilkan kohde varmasti ansaitseekin jollain tasolla tulla julkisesti naureskelluksi, mutta se ei ole tämän pointti! Ajatelkaa kuitenkin kuinka siistiä olisi, että se naureselu rajoittuisi kahvipöytäkeskusteluun tai tuopin ääressä / röökipaikalla naureskeluun. Mutta ei, se seuraa joka paikkaan missä avaamme somen. Negistely jouksee perässä ja tunkee täysillä päin lärviä! En tiedä miten teillä, mutta itselle maistuisi ainakin ennemmin vetää yliksellä eikä aliksella. Olkoon se sitten vaikka niitä kissavideoiden tuijotteluja.</p><p>Luen tällä hetkellä<em> Juhana Torkin ”Tarinan Valta”</em> kirjaa. <em>Torkin</em> kirjat ovat huimia ahaa-elämyskirjoja. Jos ei ole kokemusta niin suosittelen lukemaan ne vaikka <a href="https://kirja.elisa.fi/search_results/juhana%2Btorkki">Elisa-kirjasta</a>, siellä on kaksi kolmesta tarjolla. Yhden kappaleen verran kirjassa kuvataan median tarinanluontiprosessia nimellä ”Iken Nousu ja Tuho”. Tässä kuvataan vaihe vaiheelta kaikkien tuntema Ilkka Kanervan nousu ja tuho. <em>Torkki</em> jaottelee Kanervan nousun ja tuhon saksalaisen <em>Gustav Freitagin</em> näytelmän rakenteen mukaisesti viiteen osaan. Menemättä erikseen kaikkiin kohtiin, mutta pointtina on, että kun jotain tapahtuu jollekin julkisuuden henkilölle, niin media alkaa luoda draamankaarta (joka itseasiassa tietysti alkaa jo ennen kuin joku menee pieleen) ja kaappaa normaalit älykkäät ihmiset mukaan lähestulkoon joukkohysteriaan.</p><blockquote>Torkki kirjoittaa: <em>”Siksi kaikkien niiden kannattaa olla varuillaan, joita media ylistää ja nostaa. Se ei tee sitä hyvyyttään. Se tekee sen draaman tähden: tavoitteena on saada yleisö yhä intensiivisemmin kietoutumaan kohdehenkilön tarinaan. Tavoitteena on kiihdyttää jotakuta päähenkilöä kohti käännettä, peripeteiaa. Luomalla sankareita media viljelee tarhassaan arvokkaita taimia, potentiaalisia ikaroksia.”</em></blockquote><blockquote><em>”Mitä korkeampi on huippu, sitä väkevämpi on sankarin romahdus”, tiivistää myös Freytag, ja sitä suurempi on näytelmän katsojien tyydytys.”</em></blockquote><p>Itseasiassa tarkoitukseni ei ole syyttää mediaa mistään tästä. Se on ikävä kyllä normaalia, että se toimii tällä tavalla. Se, että media päättäisi toimia tässä eri tavalla sen kuuluisan yliksen kautta, on kuitenkin niiltä negatiivisuuden viljelijöiltä liikaa pyydetty. Miettikää mikä kansaa johdatteleva voima olisi, jos media tekisikin päätöksen ajatella asioita positiivisuuden kautta. Kuten kuitenkin sanottu, tämä on siltä jengiltä vaan yksinkertaisesti liikaa pyydetty. Toisaalta, sitä kansa saa, mitä kansa tilaa… Tämä vaatisikin nyt lukijoilta sitä paljon puhuttua medianlukutaitoa, ymmärtää se, että media rakentaa tarkoituksella draamankaaren. Jokaisessa tarinassa on nuo <em>Torkin</em> kirjassa olevat viisi kohtaa. Moni tarina muuttuukin aika hauskaksi, kun osaa odottaa jo seuraavaa tarinan vaihetta. Seuraavaksi tarinaan astuu salarakas — seuraavaksi salarakas antaa anteeksi — seuraavaksi päähenkilö pyytää koko kansalta anteeksi. Nämä toistuvat joka tarinassa, toki eri kontekstissa ja jokainen ihminen päättää, että lähteekö tuohon draamankaareen mukaan vai keskittyykö vain hauskanpitämiseen omassa elämässään. Klassinen sanonta <em>“Life is too short for this” </em>pätee myöskin tässä. Me itse päätämme mitä suustamme päästämme tai someen kirjoitamme. Suullinen ilmaisu on usein paljon armollisempaa, mutta internet ei unohda koskaan.</p><p>Loppukaneettina on vain pakko todeta:</p><blockquote>Keskittykää nyt helvetti hauskanpitämiseen! Vetäkää nyt mielummin yliksellä, kuin aliksella! Tunkekaa ne meemit sunaanne tai tehkää vaikka niitä meemejä mielummin vaikka omasta naamastanne! Se on paljon hauskempaa ja älykkäämpää huumoria!</blockquote><p>Piis, Over And Out;</p><p><strong>Pekka</strong></p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=c6353ffba799" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
    </channel>
</rss>