<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/" xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/" xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom" version="2.0" xmlns:cc="http://cyber.law.harvard.edu/rss/creativeCommonsRssModule.html">
    <channel>
        <title><![CDATA[Stories by Ilona Pajari on Medium]]></title>
        <description><![CDATA[Stories by Ilona Pajari on Medium]]></description>
        <link>https://medium.com/@ilonapajari?source=rss-9c6cd9b34e60------2</link>
        <image>
            <url>https://cdn-images-1.medium.com/proxy/1*TGH72Nnw24QL3iV9IOm4VA.png</url>
            <title>Stories by Ilona Pajari on Medium</title>
            <link>https://medium.com/@ilonapajari?source=rss-9c6cd9b34e60------2</link>
        </image>
        <generator>Medium</generator>
        <lastBuildDate>Sun, 22 Nov 2026 14:55:07 GMT</lastBuildDate>
        <atom:link href="https://medium.com/@ilonapajari/feed" rel="self" type="application/rss+xml"/>
        <webMaster><![CDATA[yourfriends@medium.com]]></webMaster>
        <atom:link href="http://medium.superfeedr.com/" rel="hub"/>
        <item>
            <title><![CDATA[Kiitos äänestäneille, keitä lienette]]></title>
            <link>https://ilonapajari.medium.com/kiitos-%C3%A4%C3%A4nest%C3%A4neille-keit%C3%A4-lienette-e6bd0b6caeeb?source=rss-9c6cd9b34e60------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/e6bd0b6caeeb</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Ilona Pajari]]></dc:creator>
            <pubDate>Mon, 14 Jun 2021 15:31:47 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2021-06-14T15:31:47.922Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<p>Odotin kuntavaaleissa ehkä 15 ääntä, jos tutut oikein innostuisivat. Sain 36 ääntä, eli joku joka ei ole naamakkain minua tavannut on luultavasti suostunut antamaan äänensä. Olen häkeltynyt ja onnellinen.</p><p>Kampanjan loppua en oikein enää jaksanut, olihan aika tavanomaista pitempi. Budjetti oli 10 euroa ja vaalikonevastaukset rehellisiä eli hieman erikoisia. Kenties jotakuta viehätti dosentin titteli, eikä se väärin ole, valtiotieteilijä tuntee yhteiskunnan hallintoa valmiiksi jonkin verran.</p><p>Mikä itse kunkin motiivi olikin, työ jatkuu ja vasemmistolainen politikointi. Sanon edelleen ruman sanan niin kuin se on, oli se syrjäyttäminen, fasismi tai mikä hyvänsä aikamme ongelma.</p><p>Uurnilla tavataan taas!</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=e6bd0b6caeeb" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Erityisopetus ja yleisopetus — mistä on kyse?]]></title>
            <link>https://ilonapajari.medium.com/erityisopetus-ja-yleisopetus-mist%C3%A4-on-kyse-7ab1fa788874?source=rss-9c6cd9b34e60------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/7ab1fa788874</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Ilona Pajari]]></dc:creator>
            <pubDate>Tue, 04 May 2021 07:09:21 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2021-05-04T07:09:21.421Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<h3>Erityisopetus ja yleisopetus — mistä on kyse?</h3><p>ADHD, ADD, AS, Tourette, OCD. Kaikenmaailman kirjainyhdistelmiä! Diagnooseja läiskitään holtittomasti ja nyt niitä hakevat aikuisetkin! Muotia ja erikoisuuden tavoittelua, kun ei osata kasvattaa lapsia ja elää ihmisiksi! Ja eikö AHDH:n lääke ole amfetamiinia…</p><p>Neuropsykiatriset “poikkeavuudet” eivät ole suinkaan ilmestyneet tyhjästä, eivätkä ne ole aikamme sairauksia. Attention Deficit Hyperactivity Disorder, Attention Deficit Disorder, Autistic Spectrum, Touretten syndrooma, Obsessive-Compulsive Disorder. Näiden vierasperäisten nimitysten takana on se, mitä voidaan kutsua neurokirjoksi. Jokainen ihminen on erilainen, ja diagnostiset kriteerit kuvaavat vain osittain sitä, mitä ihmiset kokevat tässä maailmassa. Lääketiede kehittyy havaitsemaan sellaista, mikä on ollut keskuudessamme ihmiskunnan alusta asti, mutta joka on erityisen suuri ongelma nyky-yhteiskunnassa.</p><p>Vai onko nyky-yhteiskunta ongelma? Miksi lapsilla ja nuorilla, jos kohta aikuisillakin on valtavat jonot neuropsykiatrisiin tutkimuksiin? Miksi opettajat kouluissa uupuvat erityisoppilaisiin, miksi paikkoja erityisluokissa ei ole tarpeeksi? On helppo syyttää pelejä, puhelimia ja median tulvaa. Kyllähän siinä saa keskittymishäiriöinen aikansa kulumaan, tunnustan minäkin. Mutta vaaditaanko meiltä enemmän kuin aiemmin?</p><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*81291qrA-kig2vwrme4anw.png" /></figure><p>Jo ala-asteella oppilaille annetaan “omia projekteja” ja vaaditaan pitkäjänteistä suunnittelua ja toimintaa. Tämän ajatellaan edistävän oppimista ja kehittävän taitoja, joita tarvitaan myöhemmin elämässä. Niinhän se varmaan onkin. Ongelmana on, että osalla oppilaista niin sanottu oman toiminnan ohjaus on vielä heikkoa, ja joillain se tulee olemaan sitä koko heidän elämänsä.</p><p>Oman toiminnan ohjauksen häiriö tulee esille esimerkiksi kokeissa. Heti kun tulee vaikeampi tehtävä, aivot menevät jumiin, ajatukset alkavat harhailla ja loput kokeesta saattaa jäädä tekemättä kokonaan. Sitten ihmetellään. Ulkoinen häiriö vasta haittaakin oman toiminnan ohjausta. Nykyajan koulussa luokissa on harvoin hiljaista: tehdään eri asioita, keskustellaan. (En ole opettaja, olen toisen käden tietojen varassa.) Jos keskittyminen on ongelma, se kyllä alkaa näkyä esimerkiksi häiriökäyttäytymisenä. Jos ei pysy kärryillä, alkaa sekoilu. Sitten ihmetellään.</p><p>En sinänsä kaipaa takaisin täysin opettajajohtoista, kuriin ja järjestykseen perustuvaa koulua. Vaan sitä, että lasten erilaisuus otettaisiin huomioon paremmin. Luin juuri <a href="https://www.tes.com/news/has-inclusion-had-its-day-concept-education">hyvän blogikirjoituksen</a> Englannin ja Skotlannin tilanteesta. Niin sanottu inkluusio eli erityisoppilaiden sijoittaminen tavallisiin luokkiin ei siellä ole ollut sen suurempi menestys kuin Suomessakaan. Tavalliset opettajat eivät pysty vastaamaan erityisopetuksen haasteisiin ja erityisoppilaiden tukitoimet laahaavat pahasti perässä.</p><p>Kirjoituksen tärkein pointti on kuitenkin koko inkluusion käsitteessä. Jos koulu on sellainen, että siihen täytyy “sijoittaa” oppilas joka on “erityinen”, koulu ei ole todella saavutettava kaikille. Koulu on silloin jotain, johon osan oppilaista täytyy erikseen sopeutua ja saada siihen tukea, ei sellainen, joka sopisi kaikille. Millaisen koulun haluamme? Millaisia oppilaita koulussa saa olla?</p><p>Tämä ajatus on nousemassa ns. nepsypiireissä muutenkin. Mitä jos maailmassa hyväksyttäisiin se, että ihmiset ovat erilaisia, eikä heitä yritettäisi voimaperäisesti sopeuttaa siihen, millaiseksi maailma on muuttunut? Suomen nepsyvalmennuksen tilasta en tiedä, mutta anglosaksisissa maissa ilmeisesti osa valmennuksesta lähinnä opettaa “maskeeraamaan” eli esiintymään neurotyypillisenä, tavallisena.</p><p>Sitä on moni neurokirjon ihminen tehnyt koko elämänsä. Siitä on seurannut ahdistusta, masennusta, itsetuhoisuutta. Kun yrittää olla jotain mitä ei ole, kun tietää että oikeasti on jotain muuta. Onko järkevää opastaa ihmisiä jatkamaan tällaista käytöstä ja jopa kehittää sitä? Vai olisiko aika antaa ihmisten elää omannäköistä elämää?</p><p>On oikein auttaa vaikeasti autistisia ihmisiä kommunikoimaan, on oikein auttaa keskittymishäiriöisiä keskittymään että arkielämä sujuisi jotenkuten. On oikein auttaa pakko-oireisia heidän oireissaan. Mutta pitääkö maailma virittää niin tappiinsa hienovireisen neurotyypillisen ihmisen ihannemallin mukaan, että siinä eivät kohta selviä hekään?</p><p>Kunnallispolitiikkaan tämä liittyy sikäli, että Kotkassakin neurokirjon oppilaiden tilanne on kouluissa vaikea. Tukea ja tutkimuksia saa jonottaa, eikä sopivia luokkia kaikille erilaisille oppilaille löydy koko kaupungista. Asiaan tulee panostaa ihan uudella tavalla, koska kalliimmaksi tulee jättää se huomiotta. Neurokirjon ihmiset ovat yliedustettuina aikuistenkin mielenterveyspalveluissa; diagnoosin puutteessa moni lääkitsee itseään päihteillä. Vankiloissa — en halua pelotella mutta näin se vaan on — neurologinen diagnoosi voisi olla jopa suurimmalla osalla. Jos kuitenkin siellä kouluissa yritettäisiin tehdä asiat oikein?</p><p>Laajemmassa mittakaavassa meidän täytyy miettiä koulutusta uudelta kannalta. Onko se aktiivisesti syrjäyttävää vai kaikkia oppilaita tukevaa? Neurokirjon ehdoton vahvuus on juuri ajattelun monipuolisuus ja uusien yhteyksien löytäminen. Minunkin akateeminen urani perustuu, ei suunnattomaan nerokkuuteen vaan jatkuvaan pohdintaan ja hoksaamiseen. Mutta nykyisestä peruskoulusta en olisi selvinnyt, ja nykyinen yliopisto opintotukikuukausien kyttäämisineen olisi lannistanut minut oitis.</p><p>Ei hukata ihmisiä. Peruskoulua perusteltiin aikanaan lahjakkuusreserveillä, joita nähtiin kansan keskuudessa olevan. Kaikki haluttiin koulutukseen niin pitkälle kuin mahdollista. Nyt neurokirjon ihmisistä on syntymässä käyttämätön reservi, joka halutaan diagnosoida turvallisesti jonnekin pois. Ei näin. Ei todellakaan näin.</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=7ab1fa788874" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Oikeistosiirtymä ja 40 vuotta poliittista ajattelua]]></title>
            <link>https://ilonapajari.medium.com/oikeistosiirtym%C3%A4-ja-40-vuotta-poliittista-ajattelua-9e2831106027?source=rss-9c6cd9b34e60------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/9e2831106027</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Ilona Pajari]]></dc:creator>
            <pubDate>Sat, 27 Feb 2021 21:57:04 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2021-02-27T21:57:04.374Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<p><a href="https://kirsipiha.fi/kiitos-ja-nakemiin/">Kirsi Pihan päätös</a> luopua Helsingin kokoomuksen pormestariehdokkuudesta on herättänyt paljon mielipahaa, toki siitä ovat jotkut iloinneetkin. Oikeistossa kuohuu, emmekä vielä tiedä kaikkea kuohuntaa. Siellä päin kannattaisi muistaa <a href="https://www.kokoomus.fi/tietoa-kokoomuksesta/kokoomuksen-historia/">vuoden 1933 eduskuntavaaleja</a>, joissa liitto IKL:n kanssa toi katastrofaalisen huonon tuloksen.</p><p>Puhutaan oikeistosiirtymästä, esimerkiksi Yhdysvaltain republikaanisen puolueen sisällä ja myös Suomessa. Lyhyesti, suomeksi, se tarkoittaa sitä, että puolueen ohjelma muuttuu aiempaa oikeistolaisemmaksi. Puolueessa voi äärimmillään olla samaa enää vain nimi, ja yleisluontoiset ja viitteelliset “arvot”. Sitä en osaa sanoa, mitä kokoomuksessa tapahtuu. Tiedän vain omalta kohdaltani, että puolueiden muutos on näkynyt omassakin poliittisessa kannassani.</p><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/860/0*7-_yNvhzfRmuqbcN.png" /></figure><p>Olen suunnilleen viimeiset 40 vuotta eli ihan pikkukakarasta ajatellut suunnilleen samoin. Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtiminen on yhteiskunnan tärkein tehtävä. Käytännössä se tarkoittaa monenlaisia asioita, kuten ihmisetkin ovat monenlaisia. Vahvaa yhteiskuntaa ei rakenneta niistämällä elämisen perusteista. Mistä rahat? Siitä, että hyvinvoivat ihmiset tuottavat sitä kuuluisaa lisäarvoa. Minne tuo lisäarvo päätyy, on sitten se suuri kysymys. Sen tulisi hyödyttää yhteiskuntaa eli kaikkia ihmisiä, ei vain yhtä prosenttia siitä.</p><p>Kun pääsin äänestämään, valintani oli ehdottomasti vihreät. Se vaikutti nuorten puolueelta ja ajoi ympäristön ja tasa-arvon asiaa. Onhan se minun ikäisteni puolue edelleen, mutta liian usein olen joutunut pettymään heidän talous- ja sosiaalipolitiikkaansa eikä ympäristökään paina niin paljon kuin voisi kuvitella. En lähtisi sen kummemmin nokittelemaan asiassa, totean vain että en enää koe olevani kohderyhmää.</p><p>Vasemmistoliitto oli aikanaan minulle ihan ufo juttu, mitä lie kommareita (joita siellä Espoossa oppi pelkäämään sellainenkin jolla ei ollut erityistä syytä. Espoon kokoomus on edelleen mainio esimerkki koko kaupungista). En ole työläistaustainen, joten en tullut tuntemaan puoluetta tarkemmin ennen kuin tällä vuosituhannella. Huomasin, että poliittinen kotini oli muuttanut, ja ne asiat, joita olen aina pitänyt tärkeinä, löytyvät nyt tästä osoitteesta.</p><p>Ei siinä sen kummempaa. Olin ehdokkaana kuntavaaleissa 2008 ja sittemminkin ollut jäsen. Onko vasemmistoliitto oikeistolaistunut? No en nyt sanoisi, mutta tematiikka on sopeutunut vastaamaan nykyajan haasteisiin. Ympäristö on näkyvästi esillä, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ehdottomasti. Kaikesta en ole kaikkien kanssa samaa mieltä eikä tarvitsekaan. Tarpeeksi kuitenkin, olenhan aikuinen ihminen ja osaan aatella omale kohale.</p><p>Yleinen poliittinen kenttä on toki muuttunut siten, että jo ennen persujen sontimista median aivoihin (millä tarkoitan vihamielisen kielenkäytön normalisoitumista ja persutermien hiipimistä journalismiin) opittiin puhumaan taloudesta ensisijaisena kysymyksenä ja yhteiskunnasta kakkuna, jota on tooooodella vähän ja jaettavaa ei oikein koskaan ole. Siinä metakassa inhimillisyyden ääni ei oikein kuulu.</p><p>Puolueet joutuvat reagoimaan kysymyksiin, jotka vievät niiden ajamia asioita ja tekemiä päätöksiä väistämättä oikealle. “Kun meillä on tämä asia x niin pakkohan siitä on jotain sanoa.” Reaktiivisuus haittaa omaa ajattelua, niin ihmisissä kuin yhteisöissä. Sillä tavalla tapahtuu oikeistosiirtymä ihan huomaamatta. Toki näihin asioihin voivat vaikuttaa vaalirahoittajat ja poliitikkojen erilaiset kytkökset ihan suoraankin. Jos jotain tapaus Sipilästä opimme, niin tämän.</p><p>Onnea vain kokoomukselle, ei hyvältä näytä. Ei vasemmistoliitonkaan kannatus hurraata huudata viime mittausten perusteella. Kun pitää esillä asioita, jotka vaikuttavat tylsiltä ja vanhanaikaisilta, vaikka ne vielä muutama vuosikymmen sitten olivat laajalti jaettuja ja yhteisiä, voi vaikuttaa vähän oudolta. Olemme paikalla vielä tämän oikeistorähinän jälkeenkin, tervetuloa sitten tutustumaan. Mikä ettei jo aiemmin.</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=9e2831106027" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Köyhyyden politiikka]]></title>
            <link>https://ilonapajari.medium.com/k%C3%B6yhyyden-politiikka-c4d7ef846305?source=rss-9c6cd9b34e60------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/c4d7ef846305</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Ilona Pajari]]></dc:creator>
            <pubDate>Fri, 26 Feb 2021 15:11:19 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2021-02-26T15:18:37.419Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/720/0*ROL7OBxu7NOuDFGx" /></figure><p>Tällaisen sinänsä nokkelan kuvakoosteen voisi ajatella demonisoivan jo muutenkin synkin värein kuvattuja pienipalkkaisia ihmisiä, puhumattakaan niistä joilla ei palkkatuloja ole ollenkaan. Niiltähän voi odottaa mitä tahansa.</p><p>Nykyään mielikuvat pienituloisista ja tulonsiirroilla elävistä ovat paljon todellisuutta pahempia. On silti hyvä pitää mielessä, että alhainen omaisuus- ja muu rikollisuus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ne perustuvat kohtuullisiin toimeentulon mahdollisuuksiin, koulutukseen ja sen tuottamiin lisääntyneisiin mahdollisuuksiin sekä jonkinlaiseen tulevaisuuden toivoon. Verovaroista maksetaan siitä, ettei tarvitse maksaa vartiointifirmoille.</p><p>Rikollisuus ei toki ole vain rahasta kiinni. Jostain syystä esimerkiksi talousrikoksia tekevät usein ihmiset, joiden toimeentulo ei ole siitä kiinni. Halutaan rikastua aina vain lisää, myös laittomin keinoin. Tätä on tavallisen ihmisen vaikea ymmärtää, mutta niin on montaa muutakin asiaa.</p><p>Muistin vain spontaanisti 1980-luvulla ihan kohtuullisesti läpi menneen “tietoiskun”. Ylellä näytettiin näitä parhaaseen katseluaikaan. “Myymälävaras syö teillä.”</p><iframe src="https://cdn.embedly.com/widgets/media.html?src=https%3A%2F%2Fwww.youtube.com%2Fembed%2FGonm19zGMbI%3Ffeature%3Doembed&amp;display_name=YouTube&amp;url=https%3A%2F%2Fwww.youtube.com%2Fwatch%3Fv%3DGonm19zGMbI&amp;image=https%3A%2F%2Fi.ytimg.com%2Fvi%2FGonm19zGMbI%2Fhqdefault.jpg&amp;key=a19fcc184b9711e1b4764040d3dc5c07&amp;type=text%2Fhtml&amp;schema=youtube" width="640" height="480" frameborder="0" scrolling="no"><a href="https://medium.com/media/2e9ca5d34dc47740eb1ef2b7d60077fb/href">https://medium.com/media/2e9ca5d34dc47740eb1ef2b7d60077fb/href</a></iframe><p>Hattupäinen ja viiksekäs törkimys ei vastanne useimpien meidän mielikuvaa myymälävarkaasta. Tässä on kuvattu paatunut ammattirikollinen, ei näpistelevä lapsi tai nuori tai tarpeeseensa ottava ihminen. Viesti on silti selvä: rikolliset kiinni, koska sinäkin maksat kauppojen hävikistä.</p><p>(Nykyään hävikkiä syntyy ihan kapitalismin sivutuotteena, kun pitää olla tarjolla sen seitsemää sortimenttia eikä kaikki mene kuitenkaan kaupaksi. Ja dyykkaamista sitten paheksutaan. Hupaisaa.)</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pahkasika_(lehti)">Pahkasika</a>, maailmankuvani vankka peruskivi, reagoi tietoiskuun tietenkin.</p><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/581/0*lMgBXKYPUVAzEV9u.JPG" /></figure><p>Hyvä pointti, sanoisin. Nykyäänhän erilaisia mainostajia, markkinoijia, konsultteja ja visionäärejä ei sovi sanoa kuin yhteiskunnan tukipylväiksi. Kaikki on sitä miltä se näyttää ja siitä näyttämisestä ollaan valmiita maksamaan. Oltiin lain millä puolella kulloinkin hyvänsä.</p><p>Vasemmiston tehtävä on puhua niiden puolesta, joilla ei ole mahdollisuuksia palkata somevaikuttajia kehumaan itseään, tai kadunvarsikamppista julkisuuskuvaansa kohottamaan. Näissäkin vaaleissa on kyse myös siitä. Vaikka sitten <em>Pahkasian</em> hengessä, niin pahkasikatodellisuudessa kuin elämmekin.</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=c4d7ef846305" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Karvaperseet ja miespoliittisuus]]></title>
            <link>https://ilonapajari.medium.com/karvaperseet-ja-miespoliittisuus-7c774dca3340?source=rss-9c6cd9b34e60------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/7c774dca3340</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Ilona Pajari]]></dc:creator>
            <pubDate>Wed, 24 Feb 2021 17:48:19 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2021-02-24T17:48:19.203Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<p>Onko Vasemmistoliitto miesten vai naisten puolue? Keitä se kuuntelee, kuka sitä kannattaa? Poliittisen journalismin yksinkertaistavassa mielikuvamaailmassa väännetään tällaisista asioista. Kuten tunnettua, useimmissa kunnissa asuu eri sukupuolia ja julkisen puolen työntekijöistä valtaosa on naisia. Eihän se yhdentekevää ole, miltä puolue vaikuttaa tässäkin mielessä, mutta ei se kyllä ratkaise vaaleja.</p><p>Kansan Uutisissa valitettiin <a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4417793-vasemmistoliitto-taapertaa-koska-tavallinen-ihminen-ei-ymmarra-sita">kommenttipuheenvuoron</a> suulla tästä asiasta vaihteeksi tammikuussa. Puolue on kuulemma elitistinen, ajaa monien vastustamia asioita ja unohtaa tavalliset miehet. Ilmeisesti elitistisyys kelpaa tavallisille naisille… no, ei mennä tälle linjalle. Mutta mikä siinä ”karvaperse duunarissa” on niin kummallista, että sille pitää tehdä omaa politiikkaa?</p><p>”Miehen kriisi” on ollut puheena viimeistään 1990-luvulta lähtien. Mielestäni kiehtova samanaikainen ilmiö on, että miesten itsemurhat ovat viime vuosikymmeninä <a href="http://www.stat.fi/til/ksyyt/2017/ksyyt_2017_2018-12-17_kat_006_fi.html">vähentyneet huomattavasti</a>, naisten itsemurhien pysyessä samalla tasolla. Ja oikeistohegemonian voimistuttua ne ovat vuodesta 2016 olleet lievässä kasvussa. Korrelaatio ei ole kausaatiota, mutta ihmettelenpä vain.</p><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/500/0*hbNDWrlkdw_mb3LV.jpg" /></figure><p>Sukupolvet vaihtuvat, eivätkä miehet ole niin kuin ennen. Ne pitävät isyyslomia ja pohtivat lastensa hyvinvointia muutenkin. Ne laittavat ruokaa ja täyttävät tiskikoneen sen päätteeksi. Ne viettävät aikaa kotona — eivätkä aina tarvitse siihen edes miesluolaa. Ne tukevat toisiaan kriiseissä ja naisiakin usein. Ne ovat noin yleisesti ottaen ihan normaaleja ihmisiä, jotka elävät tässä yhteiskunnassa kuten muutkin.</p><p>Duunareilla ei mene yhtä hyvin, verrattuna aiempaan. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Talouden_rakennemuutos">Talouden rakennemuutos</a> on lopettanut monta ennen niin miehistä ammattia Suomesta, ja muut alat ovat supistuneet. Ei ole entisaikain tehdasyhteisöjä, joissa asuttiin samalla alueella ja mentiin koulusta samalle tehtaalle kuin vanhemmat. Suorittavia ammatteja on edelleen eikä niiden edustajia voi politiikassa unohtaa, mutta vanhan ajan rasvakoura on, jos ei uhanalainen laji niin ei myöskään sellainen voimatekijä kuin aiemmin.</p><p>Ja nekin ovat eri ihmisiä ja elävät erilaisessa maailmassa. Kuten myös naiset. Vasemmistoliiton huippupoliitikkojen joukko on tällä hetkellä naisvaltainen, mutta mielikuvat naispoliitikoista ovat jostain muinaisuudesta. Olen tavannut heistä Li Anderssonin, Aino-Kaisa Pekosen ja Pia Lohikosken, lyhyemmin tai pitemmin, eikä heistä kukaan ole mikään värjyvä kukkanen eikä huumorintajuton hapannaama. Politiikassa naisen liikkumavara vain on aika kapea, ja mieluummin annetaan neutraali ja asiallinen kuva kuin rento saati hilpeä. Luonnostaan kukaan ei odota naisen olevan sellainen, toisin kuin mölleimmästäkin miespoliitikosta ajatellaan että ihan kunnon kaveri se on. Vaikkei olisikaan.</p><p>Vasemmiston elitistinen teoreettisuus on minullekin tullut tutuksi. Olen sentään valtiotieteiden tohtori, mutta olen muutaman kerran pudonnut vasemmistoliiton liepeillä kirjoittavien teoriaihmisten kyydistä. Siellä saadaan yksinkertaisetkin asiat niin solmuun että melkein aloin vastustaa jopa perustuloa. Hyvää he varmaan tarkoittavat, en minä sillä, ja teoreettinen kehittely kuuluu politiikkaan. Monesti vain se kannattaa suodattaa meille vähemmän aihepiiriin perehtyneille ja niin tehdäänkin, mistä kiitos. Miten paljon kaikkein teoreettisin yhteiskuntafilosofia vaikuttaa puolueen linjaan tai mielikuviin siitä, on sitten toinen asia. Enpä usko että vaalikentillä kysellään.</p><p>Sen sijaan kysellään ihan kaikkia koskevista asioista. Miehet saavat yhteiskunnan tukia ja maksavat yhteiskunnalle veroja. Se on tuttu ongelma, että kun miehellä menee sukset ristiin yhteiskunnan kanssa, sitä selvitellään useimmiten naispuolisen ammattihenkilön kanssa. Syntyy mielikuva, että naiset hallitsevat miehiä oikein töikseen ja hyötyvät miesten ahdingosta. Näinhän se tietenkin on ja maahanmuuttovastaisen puolueen äänestäminen ratkaisee tämänkin ongelman.</p><p>Joku tietenkin tämänkin lukee niin, että väheksyn miehiä ja miesten ongelmia. Sille en voi mitään. Minulla on voittopuolisesti upeita kokemuksia miehistä, mutta sellaisista miehistä, jotka eivät jurnuta kaunojaan nurkassa vaan tekevät niille jotain, ja katsovat maailmaa muutenkin kuin oman navanalusensa perspektiivistä. Alueen karvaisuutta en ole tarkistanut jokaiselta duunarilta jonka olen tavannut, mutta hyvin on tultu juttuun. Ei tohtorintutkintoni ole tehnyt minusta immuunia elämälle ja ihmisyydelle, samoin kuin fyysinen työ ei ole tehnyt jostakusta toisesta.</p><p>Yhdessä me tätä elämää elämme.</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=7c774dca3340" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Kuntavaalitavoitteeni]]></title>
            <link>https://ilonapajari.medium.com/kuntavaalitavoitteeni-8e555613f7f5?source=rss-9c6cd9b34e60------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/8e555613f7f5</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Ilona Pajari]]></dc:creator>
            <pubDate>Fri, 19 Feb 2021 16:55:39 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2021-02-19T16:55:39.082Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<p>Kuntavaalitavoitteeni</p><p>Moni on tänä vuonna empinyt ehdokkuuttaan kuntavaaleissa. Minä en, en hetkeäkään. Kansallisen tason politiikkaan olen liian tutkija, se on kokopäivätyötä. Mutta uskoisin olevani hyvä kaupunginvaltuutettu, varavaltuutettu, lautakunnan tai muun toimielimen jäsen. Mihin nyt kannatus riittää, toivottavasti johonkin.</p><p>Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on minulle tärkeää, ja olen päätynyt tekemään sitä myös työssäni. Historiantutkimus on aina jollain tavoin poliittista, mutta kuolemantutkimus on sitä hyvin monella tasolla. Minusta on tullut tämän elämänalueen asiantuntija muutenkin kuin menneisyyden osalta. Ja suomalaisen yhteiskunnan kehitys on minulle tärkeää myös tulevaisuudessa.</p><p>Kotkassa haluan vaikuttaa ainakin:</p><ul><li>koulutuksen arvostukseen ja rahoitukseen</li><li>mielenterveyspalveluiden saatavuuteen</li><li>Kotkan kehittämiseen kokonaisuutena eli alueiden tasavertaisuuteen</li><li>Kotkaan väestökehityksen muuttamiseen positiiviseksi</li></ul><p>Kolmen peruskouluikäisen äitinä tiedän jonkin verran kotkalaisesta koulutuspolitiikasta ja koulujen tilasta. Varsinkin erityisopetus on sydäntäni lähellä, ja sen onnistumiset ja ongelmat tunnen turhankin hyvin. Koulutuksesta säästäminen on tyhmintä (!) mitä voi tehdä. Kerrannaisvaikutukset ovat isot, kun kouluilla ei ole resursseja auttaa erilaisia oppilaita tai edes hoitaa perustehtäväänsä.</p><p>Mielenterveyspalvelut ovat nekin tulleet tutuiksi, mutta seuraan kenttää myös laajemmin. Koronakriisin seurauksena ihmiset, ja varsinkin nuoret voivat huonosti. Elämää on vaikea suunnitella ja monet jaksamista edesauttavat asiat puuttuvat. Hoitoon pääsyn pitäisi tarpeen mukaan tapahtua jo samana päivänä ja jatkua riittävän pitkään.</p><p>Entisenä helsinkiläisenä olen seurannut välillä hämmentyneenä, miten jokaikinen asia pitää Kotkassakin tunkea samalle, liikenteellisesti hankalalle saarelle. Kotkan kokoisessa kaupungissa hajasijoittamista pitää aina miettiä tarkkaan, mutta elinvoimaa tarvitaan muuallekin.</p><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/707/0*1xG7DUtweVJj_qdb" /></figure><p>Koska neljäs kohta vaatii sitä. Jos tänne halutaan uusia asukkaita, ei voida ajatella että jokaisella on auto tai pari ja halua sillä ajaa jokaista keikausta varten. Joukkoliikenne, lähipalvelut, laadukkaat koulut, lähiluonto, kulttuurielämä, erilaiset tapahtumat, kaikki ne ovat vetovoimatekijöitä.</p><p>Ihmisten välisestä tasa-arvosta en ole sanonut sanaakaan. Vai olenko? Se on kirjoitettuna sisälle kaikkiin kohtiin. Samoin ympäristö on niin oleellinen huomioon otettava, ettei sitä kai erikseen tarvitse edes mainita. Kaikella on vaikutuksensa ihmisten hyvinvointiin ja ympäristöön, ja sen arvioiminen tulee ainakin minulta luonnostaan. Osaan laskeakin ihan riittävästi, mutta numeroita pitää osata pyöritellä muutenkin kuin kvartaalien verran.</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=8e555613f7f5" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Sana taloudesta viikonvaihteeksi]]></title>
            <link>https://ilonapajari.medium.com/sana-taloudesta-viikonvaihteeksi-7553274a4deb?source=rss-9c6cd9b34e60------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/7553274a4deb</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Ilona Pajari]]></dc:creator>
            <pubDate>Fri, 12 Feb 2021 09:45:52 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2021-02-12T09:45:52.529Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/777/1*ap82vAEtt7_bTPdxYLXSEg.png" /></figure><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=7553274a4deb" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Kokoomuksen mielenmaisema]]></title>
            <link>https://ilonapajari.medium.com/kokoomuksen-mielenmaisema-2919ef8bc859?source=rss-9c6cd9b34e60------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/2919ef8bc859</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Ilona Pajari]]></dc:creator>
            <pubDate>Sun, 07 Feb 2021 14:52:24 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2021-02-07T15:06:38.811Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<p>En kirjoita tätä oikeastaan poliittisena henkilönä vaan kokemusasiantuntijana ja yhteiskuntatieteilijänä. Viime päivinä sosiaalisessa mediassa on kohistu kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007787129.html">kansanedustaja Kai Mykkäsen haastattelusta</a>. Veronkevennykset, valtionvelan kauhistus ja tukien varassa elävien kontrollointi eivät ole mitään uutta niille, jotka ovat seuranneet kokoomuksen politiikkaa edes hetken.</p><p>Mykkänen on kotoisin Espoosta, missä minäkin vietin kouluvuoteni. En hirveän hyvin viihtynyt, mutta toisaalta nykyinen elämäni ja urani on sikäläisten maisterien ja tohtorien viitoittama. Vaikka omassa perheessäni ei juuri keskusteltu, kavereiden vanhemmat kyllä olivat kiinnostuneita ajatuksistani vaikka joskus tylysti niitä arvioivatkin. Eivät espoolaiset porvarit pelkästään pahoja ihmisiä ole.</p><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/0*T7w-yPm4pWqZDdA2.jpg" /></figure><p>Eivät päin naamaa eivätkä omiensa parissa. Asenteet kuitenkin tulivat tutuiksi, ja myöhemmät kohtaamiseni ja kontaktini kokoomuksen kannattajien parissa ovat vahvistaneet havaintojani. Minut on siis näissä kohtaamisissa luettu omien joukkoon ja onhan se totta, että olen tälläkin hetkellä naimisissa entisen — huom. entisen — kokoomuksen kunnallispoliitikon kanssa. Käyn porvaristytöstä edelleen tarpeen tullen.</p><p>Mitä siis olen kokoomuslaisista oppinut? Ensiksikin sen, minkä <em>Ihmisten puolue</em> toi aikanaan koomisessa muodossa esille. Kokoomuslainen on <a href="https://www.youtube.com/watch?v=pBJ4cMt-TrM">Topi-Petteri nettomaksaja</a>, yhteiskunnan tukipylväs. Näin siitäkin huolimatta, että iso osa kokoomuksen kannattajista on kunnalla tai valtiolla töissä, ja kokoomus on lähinnä järjestelmällisesti pyrkinyt estämään Suomen nousemista pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi (ks. esim. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-5056120">peruskoulu-uudistu</a>s).</p><p>Ken tukien varaan joutuu, on sen varmasti itse aiheuttanut tai jopa tahallaan elätettäväksi ryhtynyt. Tämä ei estä kokoomuslaista liikuttumasta syvästi maailman epäoikeudenmukaisuuden edessä, mutta yksilötarinoiden kohottavat loppunousut eivät saa kokoomuslaista katsomaan maailman rakenteita tarkemmin. Tai korkeintaan verotus on liian korkea ja estää ihmisiä nousemasta.</p><p>Läheisesti kokoomuslainen ei tietenkään tunne ketään köyhää tai syrjäytynyttä. Tai jos tuntee niin he ovat täysin eri asia. Tämä on hyvä ymmärtää: kyse on aina “niistä muista”. On varmasti ahdistavaa ajatella kasvotonta laumaa uhkaamassa omaa elämäntapaa, joka valtionvelan kaltaisella käsittämättömällä tavalla muuttaa jotain oleellista, jos sitä ei kuriteta ja kontrolloida.</p><p>Sillä “ne” ovat täysin erilaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. (Tämä oli siis retorinen sinäminä.) Sinä ja minä motivoidumme, kun saamme rahaa. “Ne” vain käyttävät sen turhuuksiin eivätkä yritäkään tehdä jotain järkevää. Varsinkaan töitä “ne” eivät halua tehdä, vaikka työ on ihmisen mitta ja vaikka minun työni olisi lähinnä palavereissa istumista ja sähköpostien lähettämistä, se on arvokkaampaa kuin lasten pyllyjen pyyhkiminen koska minun on vaatinut vuoden pitempään koulutusta. Ja kaikki lapsiin, vanhuksiin ja sairaisiin liittyvä on kutsumusta, jota eivät muutenkaan rahan kaltaiset maalliset koske.</p><p>Kokoomuslainen on näet hyvin ihanteellinen. Hän ei sitä ehkä tuo esille jankuttaessaan taloudesta ja yrittäjistä, mutta erilaiset kasvutarinat ja ryysyistä rikkauksiin -jutut vetoavat häneen suuresti. Kuten tietysti kaikenlainen sankaruus ja jalous. Köyhänkin elämä voi olla inspiroivaa, jos hän on erityisen moraalinen ja hyväksyy osansa eikä ainakaan syytä siitä muita.</p><p>Marja Vuorinen tutki väitöskirjassaan <a href="https://helda.helsinki.fi/handle/10138/24574"><em>Kuviteltu aatelismies</em></a> suomalaisen aatelismiehen kuvaa, jota käytettiin 1800-luvulla nousevan porvariston vastakuvana. Aateli oli jäykkää ja tunteetonta, porvaristo uudistavaa ja perhekeskeistä. Tämä ihanneminäkuva on jossain muodossa säilynyt tähänkin päivään. Jossain ovat ne pahat sortajat, joihin verrattuna porvari on hyvä ja kunnon ihminen. Ja toisaalla on kansa, jolle porvari on esikuva ja oikean elämän malli. Kansaa oli jo tuolloin kahdenlaista: kalevalaista perinnekansaa, joka naittautui vaivalloisesti runebergiläisen pellonraivaajan kanssa, ja laiskaa ja oppimatonta rahvasta, jota ei kiinnostanut kuin viina ja riehuminen.</p><p>Porvarin maailmankuvassa on aina joku, jolla on asiat paremmin. Ja tähän johonkuhun hän vertaa omaa elämäänsä ja elintasoaan. Mikään mediaani tai keskiarvo ei kelpaa; ei se, mitä joku maailmanjärjestö pitää elämiseen riittävänä. Tähän perustuu myös kokoomuslaisen asumisen kalleus: etäisyys työpaikasta ei haittaa kun on auto tai pari. Sen sijaan se, että asuu arvostetulla alueella ja samankaltaisten ihmisten parissa on merkittävä tekijä. Missä muille ovat tärkeitä joukkoliikenne ja se, että voisi käyttää alle puolet tuloistaan asumiseen, kokoomuslaiselle asuinalue ja asunto ovat pyhyyttä (jälleen) lähentelevä kokonaisuus.</p><p>Porvari haluaa kuulua johonkin. Kansakuntaan, sellaisena kuin hän sen haluaa nähdä, ja pitkälti kuviteltuun kunnon ihmisten joukkoon. Konkreettinen lähiyhteisö on sekin tärkeä. Lasten saaminen merkitsee lisää yhteisöjä: mammaryhmät, päiväkodit, koulut, harrastukset merkitsevät lisää samankaltaisia ihmisiä, joiden kanssa kokea maailma sellaisena kuin sen pitäisi olla. Työyhteisöstä etsitään, paitsi toimeentuloa ja työtoveruutta, myös sosiaalista kokemusta siitä, että eletään elämää hyvin.</p><p>Nämä viimemainitut arviot joudun perustamaan ulkopuolisen havaintoihin. En ole oikein jaksanut noihin vanhemmuusporukoihin ja työskentelen mieluiten yksi. Tutkijat ovat keskimäärin suht persaukisia, joten emme keskustele kulutus edellä. Olemme esimerkiksi matkaillessa suostuneet majoittumaan loukkoihin jotka kunnon kokoomuslainen lähinnä haluaisi räjäyttää.</p><p>Sillä kokoomuslaisuuteen kuuluvia kielteisiä tunteita ovat pelon ja ahdistuksen lisäksi inho ja jopa viha. Harvoin inho konkretisoituu elokuvien tai tv-sarjojen fyysiseksi lian inhoksi, kun vastentahtoisesti joudutaan “niiden” koteihin tai kuppiloihin. Sohvaan voidaan kyllä istua. Inho ja viha riekkuvat yleisönosastoissa ja kommenttipalstoilla näennäisen järkevien valitusten ja ehdotusten takana. Epäilyttävä aines on saatava pois, että ihmisten olisi turvallista kulkea. Kaupunkikuvaa on uudistettava, että oikeanlaiset ihmiset viihtyisivät. Tulee mieleen Lapinlahden Lintujen kappale <a href="https://www.youtube.com/watch?v=3w1NSn_7RL8">Ruma</a>, jossa “ruma haisee ja ruma on köyhä”. Rumat ja köyhät karkoitetaan yhä kauemmas, pärjäilemään keskenään. Tähän Mykkänenkin viittasi kommentillaan siitä, miten toimeentulotuella ei pitäisi pystyä asumaan Helsinginniemellä.</p><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/939/1*u7pGpXdjEwWDtILKCtM17Q.png" /></figure><p>Kokoomuslainen mielenmaisema ei ole ainoastaan tietyn poliittisen suunnan ajatusmalli. Se on se “normaali elämä”, jota meille markkinoidaan ilta illan jälkeen. Se, jolle mainokset suunnataan ja markkinointi kohdennetaan. Se, jolla on tässä kaupallisessa maailmassa varaa maksaa, tai ainakin unelma siitä että olisi. Kokoomus. Jotta voisit kuvitella olevasi sitä mitä haluat olla. Sillä ennen kaikkea kokoomus on unelmia. Vasemmiston syyttäminen unelmahötöstä on aika hilpeää, kun koko puolueen olemassaolo perustuu haaveille.</p><p>Kai Mykkänen ei sanonut Hesarin haastattelussa mitään uutta. Ei mitään, mitä ei olisi voinut tunnistaa kokoomuslaiseksi jo vuosikymmeniä aiemmin. Sikäli pisteet perinnetietoisuudesta. Mutta olisiko aika herätä havaitsemaan, että poliittinen oikeisto ei tule koskaan ajamaan koko Suomen etua, eikä tarjoamaan konkreettisia ratkaisuja vaan ainoastaan jarruttamaan tarpeellisia uudistuksia? Ja että nykyään se ajaa yhä useammin muiden kuin kannattajakuntansa eli tavallisen keskituloisen kansalaisen asioita, keskittyen tukemaan suuriyritysten valtapyrkimyksiä yhteiskunnassa?</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=2919ef8bc859" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Verkkoviha ehdokkuuden esteenä]]></title>
            <link>https://ilonapajari.medium.com/verkkoviha-ehdokkuuden-esteen%C3%A4-235b999b2db7?source=rss-9c6cd9b34e60------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/235b999b2db7</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Ilona Pajari]]></dc:creator>
            <pubDate>Sun, 31 Jan 2021 20:00:55 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2021-01-31T20:00:55.017Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<p>Politiikassa toimiminen, tai edes poliittisten mielipiteiden esittäminen julkisesti, on nykyään entistä jännempää puuhaa. Hyvinkin kevyestä kommentista voi saada selkeästi masinoidun viharyöpyn niskaansa; pitempään joidenkin aiheiden parissa tunnettu henkilö vedetään mukaan mitä mielikuvituksellisimpiin vääntöihin.</p><p>Ihmiset tietävät, mitä on odotettavissa, ja <a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000007770836.html?fbclid=IwAR2t2l2f3AB6CfezHT1dotNrHCmED691FfEjge5XC83ebZxLAxEz-8gWG6k">Helsingin Sanomien jutun</a> mukaan epäröivät lähteä kuntavaaliehdokkaiksi. Me, jotka olemme seuranneet tätä kuviota pitempään, ymmärrämme mutta haluamme rohkaista. Minua pelotti, kun julkaisimme ystäväni Mikko Sovijärven kanssa teoksen Kansa raivostui (Kustannusosakeyhtiö Hai, 2017).</p><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/234/0*QuXNWvL9OpXyMD6c.jpg" /></figure><p>Mitään henkilöön asti tulevaa “palautetta” ei silti tullut, vaikka teos käsittelee etupäässä perussuomalaisiin liittyvien henkilöiden poliitikoille, toimittajille, tutkijoille ja muille tahoille lähettämää sontaa, lastensuojeluilmoituksista tappouhkauksiin ja raiskausuhkauksista kuolleisiin rottiin.</p><p>Kuka joutuu häiriköinnin uhriksi? Saimme vaikutelman, että ensisijaisesti naiset — varsinkin nuoret ja kauniit naiset. Seksuaalinen väkivalta on häirikön sydäntä lähellä, miesten suhteen erityisesti homoseksuaalisuus kaikesta päätellen. Miehiähän nämä uhkailijat enimmäkseen ovat, vaikkeivät mielestäni sitä nimeä ansaitse. Me vanhemmat ämmät jäämme usein sivuun, tai saamme postia tyyliin “sua ei edes viitsisi panna”. No, onneksi.</p><p>Mielenterveysongelmia on tietysti jokaisella, joka kehtaa olla julkisesti eri mieltä arvon uhkailijan kanssa. Tai hänen fanittamansa poliittisen hahmon. Kun puhutaan maalittamisesta, harvoin sanotaan suoraan että kiusatkaa neitiä X. Ei se ole tarpeen, riittää kevyt viittaus ja joukot ovat valmiina.</p><p>Edelleen äärioikeisto nähdään mielellään jotenkin syrjäytyneinä, äänioikeudettomina ja maan hiljaisina, joiden protesti on oikeutettu. Mutta ei se monestikaan ole. Tai saahan sitä protestoida, vaikka on kohtuumenestynyt yrittäjä tai paikallisen urheiluseuran valmentaja. Varmaan se vinttikamaripoika valikoimasta löytyy, mutta ennemminkin kokemuksen syrjinnästä on luonut suhteellinen deprivaatio, ei se, että kaik o mänt.</p><p>Miten uhkailuun pitää suhtautua? Vakavasti, tietenkin. Selvienkään uhkausten tai pitkään jatkuneen terrorin (kuva seksideittisivustolle, yhteydenottoja työnantajaan jne.) vieminen poliisille ei silti välttämättä johda pitkälle eikä ainakaan tuomioon.</p><p>Ei voi vaatia, että vain rääväsuisimmat ja suoraan verbaaliseen aggressioon pystyvät voivat toimia politiikassa. On myös suotavaa, että tiettyyn asemaan päässeet yrittävät olla asiallisia kaikissa tilanteissa. Jonkin verran todistusaineistoa on kuitenkin sen puolesta, että paskan haistattaminen kannattaa — sitä ne eivät odota ja ehkä jollain lailla kunnioittavat. Pitää tietysti muistaa, että näitä hyypiöitä ei ollenkaan epäilytä kääntää kuviota nurin päin ja syyttää <em>sinua</em> uhkailusta, jos siltä tuntuu.</p><p>Vaikka ei vastaisi mitään, eikä oikeastaan pelkäisi, että uhkailija käy oikeasti päälle — se on toistaiseksi ollut melko harvinaista, mutta ei pidä luulla että se on mahdotonta- törkyviestit jäävät helposti vaivaamaan. Se onkin nettiterrorin salakavalin vaikutus. Ne paskantavat aivoihisi. Vaikka jutut olisivat miten typeriä, siellä ne jossain ovat. Ja siihen auttaa vain asiasta puhuminen. Ei leikitä ettei tätä tapahdu.</p><p>Äärioikeisto on kansainvälinen liike, jonka teemat ja toimintatavat leviävät netin nopeudella maasta toiseen. Unohda isänmaallisuus, eivät ne sitä ole. Unohda vanhat hyvät ajat, silloin näitä ei olisi siedetty. Jokainen on mukana omista syistään, mutta ryhmänä ei kannata yrittää ymmärtää eikä sääliä tätä porukkaa.</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=235b999b2db7" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
    </channel>
</rss>