<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/" xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/" xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom" version="2.0" xmlns:cc="http://cyber.law.harvard.edu/rss/creativeCommonsRssModule.html">
    <channel>
        <title><![CDATA[Stories by Kalle Haatanen on Medium]]></title>
        <description><![CDATA[Stories by Kalle Haatanen on Medium]]></description>
        <link>https://medium.com/@kalle.haatanen?source=rss-75e21020db0b------2</link>
        <image>
            <url>https://cdn-images-1.medium.com/fit/c/150/150/0*gpZFhU3YtxUhBcIM.</url>
            <title>Stories by Kalle Haatanen on Medium</title>
            <link>https://medium.com/@kalle.haatanen?source=rss-75e21020db0b------2</link>
        </image>
        <generator>Medium</generator>
        <lastBuildDate>Wed, 18 Nov 2026 22:41:40 GMT</lastBuildDate>
        <atom:link href="https://medium.com/@kalle.haatanen/feed" rel="self" type="application/rss+xml"/>
        <webMaster><![CDATA[yourfriends@medium.com]]></webMaster>
        <atom:link href="http://medium.superfeedr.com/" rel="hub"/>
        <item>
            <title><![CDATA[Ahmi Netflixia joululomalla]]></title>
            <link>https://medium.com/@kalle.haatanen/ahmi-netflixia-joululomalla-c8cd412bda8d?source=rss-75e21020db0b------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/c8cd412bda8d</guid>
            <category><![CDATA[oaseries]]></category>
            <category><![CDATA[stranger-things]]></category>
            <category><![CDATA[binge-watching]]></category>
            <category><![CDATA[netflix]]></category>
            <category><![CDATA[sense8]]></category>
            <dc:creator><![CDATA[Kalle Haatanen]]></dc:creator>
            <pubDate>Wed, 21 Dec 2016 18:37:40 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2016-12-21T18:40:46.202Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<p>Netflixin katsojat, jouluhuomautus!</p><p>Netflix on alkanut tehdä sarjoja, jotka vain heitetään ruutuun (valokuituun) kaikessa hiljaisuudessa ja seurataan, miten katsojat ottavat ne vastaan. Parhaana esimerkkinä tästä on Stranger Things, joka kuohutti pientä fanijoukkoa ja kasvatti mainettaan (syystäkin!) suureksi ilmiöksi ilman sen kummempaa markkinointia.</p><p>Tämä on tietoinen valinta, sillä Netflix haluaa etsiä ja kokeilla tv-kerronnan rajoja. En tunne heidän rahoituksensa taustoja, mutta tämä kokeilu on ihan ääneen lausuttu. On sarjoja, jotka “tuntuvat” Netflixiltä: House of Cards, Orange is the New Black, Stranger Things, Sense8…</p><p>Netflixiä eivät sido suurten kanavien riippuvuus sisällöllisistä kompromisseista. Sarjoja tuotetaan kaikessa hiljaisuudessa, ja on selvää, että kokeiluihin sisältyy täysiä floppeja.</p><p>Toinen Netflixiä vapauttava tekijä on se, ettei sillä ole jättimäisiä produktioita niin kuin HBO:n kohdalla on käynyt Game of Thronesin ja muiden suhteen. Niistä alkaa jo tulla HBO:n tunnusmerkki.</p><p>***</p><p>Sitten aiheeseen: joululoma on binge-katsomisen juhla-aika. Sarja saattaa mennä vuorokaudessa-parissa.</p><p>Kaksi suositusta: Sense8 (ilmestyi vaivihkaa jo kesällä) ja OA (ilmestyi yhtäkkiä täydestä hiljaisuudesta 16.12. ruutuun). Sitä ei ole edes ehditty arvioida kunnolla WTF?-huutoja lukuun ottamatta.</p><p>Kuten Stranger Thingsissä, näissäkin sarjoissa on jonkinlainen, aika hankalasti määriteltävä yliluonnollinen elementti tai sellaisen kanssa flirttailu. Se tuntuu olevan Netflix-sarjojen tunnun vahva elementti.</p><p>On kuitenkin selvää, että kyse ei ole tavanomaisesta scifi-fantasia-genreilystä, vaan nyt tavoitellaan jotain muuta, netflixmäisempää.</p><p>***</p><p>En spoilaa.</p><p>Sense8 on todella, todella suositeltava. Mitenköhän sitä kuvailisi?</p><p>Siinä on joukko rikkinäisiä ihmisiä, mutta kun he liittyvät yhteen, he ovat enemmän kuin osiensa summa, ja rakkaus voittaa kaiken.</p><p>Okei, että sellainen kuvaus! Poistetaan sitten tästä rikkinäisyys-rakkaus-kuvauksesta kaikki ironia ja lisätään siihen vielä vähän lisää lämpöä, terävyyttä, huumoria ja lopuksi toivoa. — Ja näin syntyy yksi vuoden parhaista tv-sarjoista.</p><p>Tyyli on impressionistisen maalaileva, kaunis ja hidas. Joskus episodimainen kerronta kiihtyy ja tiivistyy yhteisten kokemusten jakamisen kautta aivan uudelle tasolle.</p><p>En malta olla mainitsematta, että sarjassa on kenties kiihkein näkemäni ryhmäseksikohtaus. En tosin ole varma, näytettiinkö siinä yhtään mitään, fragmenteista se taisi koostua, mutta jumalauta se oli hot!</p><p>Tekijöinä ovat Wachowskin sisaret, Lana ja Lilly Wachowski, jotka myös Matrixin luojina (ja tuolloin vielä miehinä) saatetaan muistaa.</p><p>***</p><p>Sitten on tapaus OA.</p><p>Se liikkuu koko ajan vähän väärässä asennossa. Olisiko tämä jo tekotaiteellista skeidaa? Onko tämä nyt aivan lapsellista? Mitä tässä ajetaan takaa? Tämähän on aivan mahdoton.</p><p>Tätä sarjaa suosittelisin nimenomaan ahmimissarjaksi (kahdeksan jaksoa). Sarja ei taitaisi kestää viikoittaista katsomista. Sen maailma on niin ahdistavan hauras.</p><p>Sarjan keskiössä — keskiössä, jonka ympärille koko sarja rakentuu — on seitsemän vuotta sitten kadonnut tyttö/nainen (Prairie/OA), joka palaa kotikaupunkiinsa (jonkinlainen nowhere-nykylama-Amerikka) näkökykynsä takaisin saaneena.</p><p>No ympärillehän on heti koottava viisikko rikkinäisiä ihmisiä kuuntelemaan naisen tarinaa. Americana-kerrontamuoto, joka on läpikotaisin tuttu vaikkapa Stephen Kingiltä ja Steven Spielbergilta, lähtee taas kerran pyörittämään pikkukaupungin traumoja. Tässä voi nähdä selvän yhteyden Stanger Things -sarjaan, mutta muuten vertailu ei ole kovin hedelmällinen.</p><p>Alussa Prairie alkaa kertoa tarinaansa. Se alkaa (vähintäänkin yllättävästi) siitä, kuinka Prairie syntyi oligarkkiperheeseen 1980-luvun lopun Venäjällä. Tässä vaiheessa — kun jaksoa on kulunut n. 40 minuuttia — ruutuun tulevat sarjan alkutekstit: A Netflix Original Series…</p><p>Suurin osa sarjasta tapahtuu kuitenkin takautuvasti lasi-ikkunaisessa vankilassa. Pairien on kaapannut tiedemies, joka tutkii rajakokemuksia. Sellaisia, joissa henkilö on kuollut mutta “palannut henkiin” tuonpuoleisesta.</p><p>Faustinen tiedemies-sadisti pitää laboratorio-kellari-vankilassaan viittä kuoleman rajoilla käynyttä nuorta.</p><p>En valehtele enkä liioittele enkä kaunistele: OA on usein epämiellyttävää ja turhauttavaa katsottavaa, joka ei kuitenkaan päästä irti otteestaan. Toisinaan voi ajatella, että nyt kerronnan sisältö, se mitä halutaan välittää, on tarinaa yrittämisestä ja toistosta, halusta vapauteen.</p><p>Miten kuvata se katsojalle? Tehdä kohtauksia, jotka toistavat ja toistavat, ja yrittävät sanoa jotakin, vetävät pieleen ja yrittävät uudelleen. Tässä vaiheessa (katsoja) haluaa vapauteen.</p><p>Ja sitten sarjaan jää nalkkiin.</p><p>Vaihtoehtoisia luku/katsomistapoja viriää koko ajan eloon, mutta on turha odottaa mitään katarttista selkeyttä. Kummallinen klaustrofobinen tunnelma, jossa vankila siirtyy katsojankin päähän, jää vallitsevaksi olotilaksi.</p><p>Tiivistän. Tämä sarja on hc-sarja kokeilevan tv-draaman faneille ja tv-kriitikoille. Tässä tehdään jotain aivan muuta. Eikä se ole kivaa katsottavaa.</p><p>Vilkaisin nyt sarjan saamia kritiikkejä (vasta muutama lehti, The Guardian etunenässä, on ehtinyt noteerata sen toissa päivänä). Sama juttu muilla katsojilla:</p><p>“Minkä helvetin takia jouduin koukkuun tähän sarjaan, joka ei palkitse, mutta jossa taatusti on jotain?”</p><p>“En olisi halunnut pitää tästä sarjasta, mutta vastahakoisesti pidin, vähän. Ja tästä on aivan pakko puhua: “Siis oletko sä jo nähnyt sen? WTF? Oletko *jo*?”</p><p>Noh, se OA:sta.</p><p>***</p><p>Mainitsinko sarjan Sense8? Rakkautta, ihmisyyttä, lämpöä.</p><p>Sense8 nousee toivottavasti tänä jouluna It’s a Wonderful Lifen rinnalle uskoa ihmiseen ja erilaisuuteen palauttavana joulun Suurena Tarinana. Sen se ansaitsee.</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=c8cd412bda8d" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
    </channel>
</rss>