<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/" xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/" xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom" version="2.0" xmlns:cc="http://cyber.law.harvard.edu/rss/creativeCommonsRssModule.html">
    <channel>
        <title><![CDATA[Stories by Koulutuksesta on Medium]]></title>
        <description><![CDATA[Stories by Koulutuksesta on Medium]]></description>
        <link>https://medium.com/@koulutuksesta?source=rss-87bd9a8d6824------2</link>
        <image>
            <url>https://cdn-images-1.medium.com/fit/c/150/150/1*_Enzv_vsqXkwaiFrOjMAAw.png</url>
            <title>Stories by Koulutuksesta on Medium</title>
            <link>https://medium.com/@koulutuksesta?source=rss-87bd9a8d6824------2</link>
        </image>
        <generator>Medium</generator>
        <lastBuildDate>Fri, 20 Nov 2026 12:51:13 GMT</lastBuildDate>
        <atom:link href="https://medium.com/@koulutuksesta/feed" rel="self" type="application/rss+xml"/>
        <webMaster><![CDATA[yourfriends@medium.com]]></webMaster>
        <atom:link href="http://medium.superfeedr.com/" rel="hub"/>
        <item>
            <title><![CDATA[Miksi suomalaisista miehistä on tullut tyhmempiä?]]></title>
            <link>https://medium.com/@koulutuksesta/miksi-suomalaisista-miehist%C3%A4-on-tullut-tyhmempi%C3%A4-cc168d65a671?source=rss-87bd9a8d6824------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/cc168d65a671</guid>
            <category><![CDATA[koulutus]]></category>
            <category><![CDATA[koulutuspolitiikka]]></category>
            <category><![CDATA[tilastot]]></category>
            <category><![CDATA[suomi]]></category>
            <dc:creator><![CDATA[Koulutuksesta]]></dc:creator>
            <pubDate>Mon, 12 Feb 2018 17:39:19 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2018-02-12T18:35:26.338Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<h3><strong>Miksi suomalaisista miehistä on tullut tyhmempiä? Varoittava esimerkki motivaation merkityksestä kyselytutkimuksissa</strong></h3><p>Talouspolitiikan arviointineuvosto käynnisti uudelleen vanhan keskustelun suomalaisten kognitiivisten kykyjen (edellä ”älykkyyden”) laskusta. Neuvoston raporttiin tehty kuvio suomalaisten miesten kognitiivisista kyvyistä 1960–1995 syntyneillä levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa ja herätti laajaa keskustelua myös perinteisessä mediassa.</p><p><strong>Erikoinen tarina</strong></p><p>Talouspolitiikan arviointineuvoston kuvio, kuten myös aikaisemmat tutkimukset suomalaisten älykkyyden ajallisesta kehityksestä (esim. Jokela ym. 2017), perustuvat armeijan P1-koe testiin, jonka kaikki aloittavat varusmiehet, halusivat tai eivät, tekevät asepalveluksensa toisella viikolla. Puolustusvoimien ajatus on, että testin tuloksia käytetään hyödyksi kun varusmiehiä sijoitetaan ”kykyjensä” mukaisiin palvelustehtäviin.</p><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/669/1*33UPKlwbfe0H7ZGBybTGOg.png" /><figcaption><em>Lähde: Juho Jokinen &amp; talouspoliittinen arviointi neuvosto 2018</em></figcaption></figure><p>Tarina älykkyyden kehityksestä tiivistettynä: 1970-luvun puolivälin aikoihin syntyneet jäivät kyvykkäimmiksi suomalaisiksi, joita seuraavilla sukupolvilla älykkyys lähti ensin jyrkkään ja sitten lievempään laskuun. Vain muutaman syntymäkohortin kestävä huippu ajoittuu näin ollen vuonna 1996–7 armeijansa suorittaneille varusmiehille (ks. Salla Koivusen gradu 2016).</p><p>Kognitiivisten kykyjen laskun syitä ei arviointineuvosto tai kukaan mukaan tunnu tietävän. Aikaisemmin tutkijat ovat muun muassa esittäneet, että muuttuneet elämäntavat, yleiset riskitekijät tai ihmisten yleinen laiskistuminen selittävät kuvatun laskevan trendin.</p><p>Nämä selitykset eivät kuitenkaan ole kovin vakuuttavia. Ne eivät huomioi sitä kummallista havaintoa, että kognitiivinen kyvykkyys saavutti huippunsa vain hetkellisesti ilman tasaisempaa korkeaa jaksoa. Ympäristön, elämäntapojen tai edes koulutuspolitiikan muutokset harvoin tapahtuvat nopeasti eivätkä siksi tarjoa uskottavaa selitystä havaitusta laskusta.</p><p><strong>Tarjoaako P1-koe edellytykset ajalliseen vertailuun?</strong></p><p>P1-koe on ennen kaikkea kyselytutkimus. Kyselytutkimuksissa ihmiset vastaavat miten tahtovat, usein on totuuden mukaisesti mutta joskus myös valheellisesti. Jotta eri aikoina toteutettuja kyselytutkimuksia voitaisiin vertailla toisiinsa, täytyy otoksen, itse kyselyn sekä kyselyn olosuhteiden olla jotakuinkin vertailukelpoiset. Nämä ehdot tulisi siis täyttyä, jotta aineiston pohjalta voitaisiin todella osoittaa älykkyyden lasku.</p><p>Selvää on, että otos on pysynyt vertailukelpoisena P1-kokeen perustuessa pohjimmiltaan pakkoon. Lisäksi tutkimukset, jotka ovat korjanneet mahdollista otoksen vinoutumaa, ovat todentaneet saman laskun (Jokela et al 2017). Myös kysely itsestään on, ottamatta kantaa sen sopivuuteen 2000-luvulle, pysynyt lähes muuttumattomana vuodesta toiseen.</p><p>Jäljelle jää kysymykset siitä ovatko ne olosuhteet, joissa P1-koe tehdään pysyneet vertailukelpoisina, sekä onko kognitiivisten kykyjen lasku todellinen? Ensimmäiseen vastaus on ei ja jälkimmäiseen todennäköinen ei.</p><p>Maailma armeijan kasarmien ulkopuolella on toki varsin toisenlainen kuin 1990-luvun alussa mutta armeija instituutiota on muuttunut vähemmän. Edelleen nuoret tekevät testin luentoluokassa toisella viikolla olosuhteissa, joissa moni voi kokea suurta stressiä, unettomuutta tai jopa pelkoa.</p><p>Kuitenkin koko älykkyyden ajallisen vertailun tieteellinen pätevyys kaatuu siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että armeijan minimipituus on muuttunut vertailujaksolla. Tämä muuttaa testin luonnetta ratkaisevalla tavalla.</p><p>Kuten jo mainittu, testin tuloksia käytettään palvelustehtävien allokointiin eli lähinnä siihen suunnataanko alokas johtajakoulutukseen vai vaatimattomampiin palvelustehtäviin. Lisäksi, kuten mainittu, testitulosten huippuvuosi osuu oudosti vuoteen 1997. Oleellista on, että juuri tähän vuoteen asti valinnanvaraa asepalveluksen pituuden suhteen oli selvästi vähemmän. Asevelvollisuus uudistuksen myötä 1970-luvun lopulla syntyneelle ikäluokalle tuli ensimmäisen kerran mahdolliseksi suorittaa 6 kuukauden palvelus (vuodesta 1998 alkaen). Tällä muutoksella on ollut vaikutus motivaatioon suoriutua älykkyystestissä. Salla Koivusen gradusta ilmenee myös, että testitulosten lasku 1998 alkaen on kohdistunut pääasiassa lukiokoulutuksen jo suorittaneille, joilla pitkän asepalveluksen vaihtoehtoiskustannus on usein matalasti koulutettuja suurempi.</p><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/975/1*SAhMOy4Lo7Ge1VZ6JKDDYA.png" /><figcaption><em>Palveluksen minimipituuden muutokset. Lähde: Juho Jokinen &amp; talouspoliittinen arviointi neuvosto 2018. Kirjoittajan muokkaukset.</em></figcaption></figure><p>Tämä ilmiö tulee näkyviin myös toisessa nopeassa ja pienessä notkahduksessa testituloksissa noin 1993 syntyneillä, joiden minimipalvelusaika lyhyeni edelleen 5.5 kuukautteen. Tämä heikensi lisää 12 kuukauden johtajakoulutuksen houkuttelevuutta, mikä heijastui älykkyyskäyrässä notkahdukseen.</p><p>Motivaation merkitys erilaisissa kognitiivista kyvykkyyttä mittaavissa testeissä on myös muissa yhteyksissä unohdettu. Esimerkiksi kokeelliset tutkimukset PISA:ssa mitatuista taidoista osoittavat, että motivaatio vastata kyselyyn on keskeinen tuloksiin vaikuttava tekijä, joka selittää osin Yhdysvalloissa tapahtuneet muutokset PISA-sijoituksissa (Gneezy et al 2017).</p><p>Outoa ja epäammattimaista on toki, että testituloksia hyödyntävät tutkijat (kuten Jokela et al 2017) eivät mainitse armeijan pituuden muutosta kansainvälisissä tutkimuksissaan. Selvää on, että ajallinen vertailu ei ole validi koska motivaatio vastata testiin on muuttunut vertailujaksolla.</p><p>Aloitin ajat sitten asepalvelukseni poikkeuksellisen kylmänä tammikuuna. Pyrin välttämään 12 kuukauden palvelusta. Muistan hyvin, miten muiden kaltaisteni kanssa saimme neuvot ylemmiltä varusmiehiltä: <em>”jos haluatte olla täällä vain sen puoli vuotta, älkää turhaa pitäkö kiirettä sen testin kanssa.”</em></p><p>Armeijan sisäpiirissä älykkyyden notkahtamista tuskin ollaan ihmetelty eikä siellä todellista syytä uskalleta sanoa ääneen: nuoret haluavat vähemmän pitkiä palvelusaikoja. Mitään älykkyyden todellista laskua tuskin on tapahtunut tai sitä ei ainakaan esitetyillä aineistolla voida osoittaa.</p><p>Lähteet:</p><p>Gneezy, U., List, J. A., Livingston, J. A., Sadoff, S., Qin, X., &amp; Xu, Y. (2017). <em>Measuring success in education: the role of effort on the test itself</em> (No. w24004). National Bureau of Economic Research.</p><p>Jokela, M., Pekkarinen, T., Sarvimäki, M., Terviö, M., &amp; Uusitalo, R. (2017). Secular rise in economically valuable personality traits. <em>Proceedings of the National Academy of Sciences</em>, <em>114</em>(25), 6527–6532.</p><p>Koivunen, Salla (2007) Suomalaismiesten kognitiivisen kykyprofiilin muutokset 1988–2001 — Flynnin efektiä suomalai- sessa aineistossa? Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto</p><p>Talouspoliittinen arviointineuvosto (2018).</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=cc168d65a671" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
    </channel>
</rss>