<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><rss xmlns:dc="http://purl.org/dc/elements/1.1/" xmlns:content="http://purl.org/rss/1.0/modules/content/" xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom" version="2.0" xmlns:cc="http://cyber.law.harvard.edu/rss/creativeCommonsRssModule.html">
    <channel>
        <title><![CDATA[Stories by Vlada Petrovskaja on Medium]]></title>
        <description><![CDATA[Stories by Vlada Petrovskaja on Medium]]></description>
        <link>https://medium.com/@vladapetrovskaja?source=rss-3ea3850f0aa1------2</link>
        <image>
            <url>https://cdn-images-1.medium.com/fit/c/150/150/1*aJltk_hmgb1HC2q8ERM2XA@2x.jpeg</url>
            <title>Stories by Vlada Petrovskaja on Medium</title>
            <link>https://medium.com/@vladapetrovskaja?source=rss-3ea3850f0aa1------2</link>
        </image>
        <generator>Medium</generator>
        <lastBuildDate>Fri, 20 Nov 2026 16:07:30 GMT</lastBuildDate>
        <atom:link href="https://medium.com/@vladapetrovskaja/feed" rel="self" type="application/rss+xml"/>
        <webMaster><![CDATA[yourfriends@medium.com]]></webMaster>
        <atom:link href="http://medium.superfeedr.com/" rel="hub"/>
        <item>
            <title><![CDATA[Epäonnistuneen kotoutumisen myytti]]></title>
            <link>https://vladapetrovskaja.medium.com/ep%C3%A4onnistuneen-kotoutumisen-myytti-d70acedba389?source=rss-3ea3850f0aa1------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/d70acedba389</guid>
            <category><![CDATA[kotoutuminen]]></category>
            <category><![CDATA[maahanmuutto]]></category>
            <category><![CDATA[maahanmuuttopolitiikka]]></category>
            <category><![CDATA[kotouttaminen]]></category>
            <dc:creator><![CDATA[Vlada Petrovskaja]]></dc:creator>
            <pubDate>Mon, 07 Dec 2020 17:51:02 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2020-12-07T17:57:21.697Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<blockquote>Maahan muuttaminen puhututtaa politiikkoja, kotouttamispalvelujen tuottajia, järjestöjä sekä kansalaisia. Aihe ei ole uusi ja näkyy toistuvasti mediassa. Viimeaikainen uutisointi maahan muuttaneista, nimenomaan kotoutumisprosessin käyneistä ihmisistä ja kotoutumisen epäonnistumisesta ovat saaneet minua ajattelemaan, mitä onnistuneella kotoutumisella oikein tarkoitetaan. Aihe on herkkä ja siihen ei löydy vastauksia. <br>Aiheen ympärillä on paljon kysymyksiä, joita minäkin mietin jatkuvasti: Voidaanko kotoutumiselle asettaa vaatimukset? Kuka niitä voi asettaa? Voidaanko määritellä, mihin kotoutumisen prosessi päättyy tai määritellä mikä yhteiskunnallinen asema kotoutuneella ihmisellä tulee olla valtaväestöön nähden? Kuinka paljon aikaa kotoutumiseen on lupa kuluttaa. Nähdäänkö ihmisen lähtökohdat ja otetaanko henkilökohtaiset tavoitteet huomioon? Tarkastellaanko ylipäätänsä kotoutumista vai kotouttamista.</blockquote><h4>Tarkastellaanpa lainsäädäntöä</h4><p>Vuonna 1999 voimaan astunut laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta (493/1999) keskittyi nimenomaan maahan muuttaneiden työllistymiseen, eli kotoutumiselle oli niin sanotut lain määritellyt kriteerit, joita tuli täyttää ja joihin nojauduttiin kotouttamispalveluita suunniteltaessa. Lain tavoitteeksi asetettiin maahanmuuttajien kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään. Vaatimus osoittautuu sikäli haasteelliseksi, että kotouttamispalveluita tarjottiin vain osalle maahan muuttaneista ihmisistä ja niiden kesto ei vastannut reaalitarpeita. Palvelut eivät huomioineet ihmisen taustoja, eivätkä kokemuksia ja ns. lähtökohtatilannetta.</p><p>Eteenkin työelämään liittyminen todisti yhdeksänkymmentäluvun lopussa onnistunutta kotoutumista. Onneksi Laki kotoutumisen edistämisestä uudistettiin vuonna 2010. Nykypäivänä <strong>kotoutumisella </strong>virallisesti tarkoitetaan “maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja samalla kun tuetaan hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen”. Ja <strong>kotouttamisella</strong> laissa tarkoitetaan ”kotoutumisen monialaista edistämistä ja tukemista viranomaisten ja muiden tahojen toimenpiteillä ja palveluilla”. Lain muuttuessa valtion tuli tarjota Suomeen tulleille ihmisille puitteet muun muassa äidinkielen opiskeluun ja oman kulttuurin säilyttämiseen siinä määrin, missä se on suomalaisen lainsäädännön puitteissa mahdollista.</p><p>Laki ja käytäntö tosin ovat joskus kaukana toisistaan ja yhä kuulee ”maassa maan tavalla huudahduksia”. Olen törmännyt siihen, että maahan muuttaneilta ihmisiltä vaaditaan ns. yhteiskunnalle takaisin maksua siitä, että heidät ”on tänne avoimin syliin otettu vastaan”. Maahan muuttaneilta ihmisiltä ja heidän jälkeläisiltään odotetaan, että he lunastavat paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa.</p><p>Kiinnostuin siitä, mitä paikan lunastaminen konkreettisesti voisi tarkoittaa ja lukuisien keskustelujen myötä heräsi vain lisäkysymyksiä, joihin en usko löytyvän vastauksia.</p><p>Sekä vaatimusta kotoutua yhteiskuntaan tietyin kriteerein että väitettä kotoutumisen epäonnistumisesta ei mielestäni voida perustella. Seuraavaksi yritän tuoda kantani esille. Meillä on Suomessa epäonnistuneen kotoutumisen myytti.</p><h4>Ymmärretään kotoutumista ja kotouttamista</h4><p>Suomessa käytetty <strong>kotoutuminen -termi</strong> tarkoittaa yleensä integraatiota eli asettumista uuteen yhteisöön. Työ- ja elinkeinoministeriö määrittelee kotoutumisen ”Maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteiseksi kehitykseksi, jonka päämääränä on, että maahanmuuttaja tuntee olevansa yhteiskunnan aktiivinen ja täysivaltainen jäsen. Tavoitteena on, että maahanmuuttaja omaksuu yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Samalla kun hän tutustuu uuden asuinmaansa kielelliseen ja kulttuuriseen ympäristöön, tuetaan hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen. Vastavuoroisesti vastaanottava yhteiskunta saa uusia vaikutteita ja monimuotoistuu.”</p><p>Merkittävää on, että maahan muuttamisen monipuolisen ja laajan ilmiön yhteydessä on myös käytössä muita käsitteitä: kuten sulautuminen eli assimilaatio; sisäänsulkeminen eli inkluusio; sopeutuminen; mukautuminen; ja kotiutuminen, mikä tarkoittaa pysyvän jalansijan saamista tai juurtumista; sekä eristäminen eli segregaatio. Täytynee tarkentaa, että näitä kaikkia paitsi kotoutuminen -termiä sovelletaan myös valtaväestöön kuuluviin erilaisiin kohderyhmiin.</p><p>Eri tasoilla käytävissä keskusteluissa on havaittavissa se, että puhuttaessa kotoutumisesta voidaankin viitata näihin muihin vaihtoehtoisiin käsitteisiin ja niiden taustalla oleviin vaatimuksiin/kriteereihin. Suomessa tähän mennessä juuri kotoutuminen on kuitenkin osoittautunut osuvaksi termiksi kuvastamaan haluttua prosessia. Kotoutumista siis ymmärretään prosessina, jolloin Suomeen muuttanut henkilö löytää yhteiskunnassa paikkaansa. Kotoutuminen terminä on myös linjassa Suomen kotoutumisen edistämisen lain kanssa.</p><p><strong>Kotouttamisella</strong> tarkoitetaan sitä, että Suomeen muuttanutta ihmistä autetaan asettumaan hänelle uuteen yhteiskuntaan säilyttäen oma kulttuuriperintönsä. Näkemykseni mukaan todellisuus on kuitenkin erilainen. Valitettavasti yhä usein törmään siihen, että maahan muuttaneelta ihmiseltä odotetaan nimenomaan täydellistä valtaväestöön ja uuteen kotimaahansa sulautumista eli assimilaatiota vaikkei Suomen laki sitä määrää tai edellytä. Tämä näkyy poliittisessa keskustelussa, poliitikkojen ulostuloissa ja yksittäisten ihmisten sekä viranomaisten asenteissa. Puhuttaessa epäonnistuneesta kotoutumisesta siis voidaan viitata siihen, että henkilö ei ole omaksunut ”paikallisia” toimintatapoja eikä luovu alkuperäisestä identiteetistään, hän ei ole sulautunut näkymättömäksi yhteiskuntaan.</p><p>Kotouttamisessa on aina joku, joka kotouttaa eli kunta, valtio, palvelut, valtaväestö. Sen jonkun takana on poliittiset linjaukset sekä yhteiskunnallinen paine. Kotouttamisen takana on yhteiskunta, johon kotoutetaan ja siinä yhteiskunnassa valtaväestön ennakko-odotukset, mielipiteet, mahdolliset pelot sekä puutteellinen tieto. On merkityksellistä kiinnittää huomiota siihen, sallitaanko maahan muuttaneen ihmisen säilyttää oma etninen identiteettinsä, kielensä ja kulttuurinsa sekä samaistumaan myös uuteen kotimaahansa.</p><p>Ongelmallista on, että keskustelussa epäonnistuneesta kotoutumisesta viitataan nimenomaan henkilön henkilökohtaiseen epäonnistumiseen siinä missä muiden kohderyhmien kohdalla viitataan pikemminkin palvelujärjestelmän aukkoihin. Keskusteluissa jää myös kertomatta se, millä perusteella epäonnistuminen määritellään. Haluaisin kovasti tietää onnistuneen kotoutumisen malliesimerkin, mihin kotoutujan tilannetta verrataan. Voiko sellaista olla edes olemassakaan?</p><blockquote><em>Kuka määrää, mihin yhteiskuntaluokkaan voi kotiutua? Onko olemassa kotouttamispoliittisia tavoitteita? Millaisia mittareita tuolloin käytetään?</em></blockquote><p>Esimerkiksi <strong>kulttuurisen kotoutumisen</strong> (Heckmann, 2005) ytimessä on kieliosaaminen sekä Suomen arvojen ja yhteiskunnassa vallitsevien normien omaksuminen. Sen sijaan <strong>rakenteellisessa kotoutumisessa</strong> puhutaan nimenomaan opiskelu- tai työelämään sijoittumisesta ja mm. vaaleissa äänestämisestä. Se, että ihmisen rakenteellinen kotoutuminen onnistuu ei automaattisesti tarkoita sitä, että myös kulttuurinen kotoutuminen on hänen kohdallaan onnistunut.</p><p>Samoin haluan tietää, onko ajatuksena valvoa ihmisen henkilökohtaista kotoutumista. Ottaessani oman Suomeen muuttaneen perheeni esimerkiksi, tulee mieleeni tiedustella, onko yhteiskunnan näkökulmasta riittävää, että minä, vanhempieni lapsi, olen kotoutunut suomalaiseen yhteiskuntaan vai tulisiko myös vanhempieni olla todistetusti kotoutuneita? Kuinka moni sukupolvi joutuu lunastamaan paikkaansa?</p><p>Puhuttaessa maahan muuttaneista perheistä, joiden taustoissa voi olla esimerkiksi kielen oppimiseen liittyviä esteitä tai työllistymistä estäviä traumaattisia kokemuksia ja fyysisiä esteitä, tulee mieleen kysyä, mitä on riittävä lunastaminen heidän kohdallaan? Millä perusteella heidän ei koeta kuuluvan yhteiskuntaan eikä nähdä esimerkiksi heidän vuorovaikutuksellista kotoutumistansa, mikäli he eivät esimerkiksi työllisty?</p><blockquote>Millä perusteella ulkomaalaistaustan omaaminen tai kotoutumisprosessin käyminen oikeuttavat henkilökohtaisen elämänkulun seuraamista? Eihän valtaväestön ”onnistumista” yhteiskunnassa tarkastella henkilökohtaisella tasolla?</blockquote><p>Onneksi nykyään ymmärretään myös, että ihminen voi kotoutua konkreettiseen asuinalueeseen ja ryhmään, kuten asuinyhteisöön. <strong>Vuorovaikutuksellisessa kotoutumisessa</strong> on kyse sosiaalisten suhteiden rakentumisesta. On ilmiselvää, että monipuoliset sosiaaliset suhteet eri osa-alueilla ovat kaikille ihmisille hyödyllisiä. Kuitenkin on yleistä, että ihmisen sosiaaliset suhteet ovat rakentuneet vain ja ainoastaan johonkin konkreettiseen ryhmään tai esimerkiksi paikallisesti. Näitä esimerkkejä ryhmistä voi olla monia: työyhteisö, naapurusto, mutta myös addiktiosairauksilla oireileva ryhmä jne. On todettava, että kotoutuminen voi tapahtua myös vähemmistöryhmiin, jotka valtaväestöön suhteutettuna sijoittuvat hyväksyttyjen normien ulkopuolelle eli yhteiskunnan marginaaliin, esimerkiksi rikollisjärjestöön tai vankilayhteisöön.</p><h4>Yhteiskunta, johon kotoutua on moninainen</h4><p>Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehdyn tuoreen selvityksen mukaan neljä viidestä afrikkalaistaustaisista suomalaisista on kokenut Suomessa syrjintää ihonvärinsä perusteella. Rasismi on Suomessa arkipäivää monelle muullekin ulkomaalaistaustan omaavalle henkilölle ja muistan taannoin lukeneeni, että Suomi kuuluu maailman kymmeneen rasistisimpiin maihin. Onko maahan muuttaneen ihmisen tarkoitus siis kotoutua juuri tähän rasistiseen ja syrjivään yhteiskuntaan? Eli hyväksyä omien ihmisoikeuksien loukkaamista sekä rakenteellista syrjintää.</p><blockquote>Voiko valtaväestö olla vartioimassa sitä, kuinka hyvin Suomeen muuttanut ihminen on kotoutunut?</blockquote><p>Onko tämä sitä valtaa, mitä etuoikeutettu suomalaiseksi ja valtaväestöön itseään identifioiva ihminen saa käyttää vähemmistöihin nähden. Onko tasa-arvoa se, että valtaväestöön kuuluva asettaa kriteerit sille, miten kuntoutua, sopeutua, kotoutua?</p><p>Vuosien saatossa eräät poliitikot ovat ehdottaneet, että Suomeen otettaisiin vaan tietynlaisia ihmisiä vastaan, joiden tulisi edustaa Suomelle hyötyä tuottavaa ihmisryhmää, eli ensisijaisesti työssäkäyviä ihmisiä. Olisiko tämä eettisesti oikein ja suomalaisen lainsäädännön puitteissa sallittua? Jos kokoaisin yhteen kaikki yksityishenkilöiltä kuulemani kotoutujalle asettamat tavoitteet, niin listasta tulisi kutakuinkin tämän näköinen: ole älykäs, kotoudu korkeasti koulutettuun ja palkkatyössä käyvään yhteiskuntaan; kotoudu ei-syrjäytettyyn, henkisesti ja fyysisesti terveeseen, henkilökohtaisia traumoja ilman apua työstävään ja lakia noudattavaan ryhmään; noudata suomalaisia perinteitä ja kulttuuria. Tällaista keskustelunsävyä on havaittavissa myös joidenkin puolueiden ulostuloissa ja yksittäisissä kommenteissa. Tämä on surullista ja mielestäni absurdia.</p><ul><li>Aran tilastoista käy ilmi, että Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 4 600 yksin elävää asunnotonta. Asunnottomia perheitä ja pariskuntia oli 264.</li><li>Vuonna 2019 Suomessa oli 60 100 syrjäytettyä 15–29-vuotiaita.</li><li>Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2020 lokakuussa 203 000, joista työttömiä miesoletettuja oli 108 000 ja naisoletettuja 95 000.</li><li>Vuoden 2018 lopussa työttömyysturvaan kuuluvien etuuksien saajia oli yhteensä 335 700 henkilöä, mikä oli 10 % Suomen 17–64-vuotiaasta väestöstä.</li><li>Viranomaisten tietoon tuli vuonna 2019 yhteensä 818 500 rikosta ja rikkomusta.</li><li>Tilastojen mukaan joka kolmas Suomessa asuva nainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta.</li><li>Viimeisimpien tutkimusten mukaan Suomi on EU:n toiseksi väkivaltaisin maa naisille.</li></ul><p>Nämä yllä mainitut tilastot ovat näyte olemassa olevasta suomalaisesta yhteiskunnasta. Pieni pintaraapaisu siitä, kuinka paljon Suomessa voidaan huonosti. Haluan muistuttaa kaikkia, jotka vaativat Suomeen muuttaneilta ja heidän jälkeläisiltään onnistunutta kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan siitä, että suomalainen yhteiskunta on moninainen. Meidän yhteiskunnassamme on hyvyyden ja onnistumisten lisäksi paljon rakenteellista rasismia, syrjintää, paljon huonovointisuutta. Meillä on yhteiskuntaluokkia ja niiden välillä huima sosiaalinen etäisyys. Meillä on köyhyyttä, pitkäaikaistyöttömyyttä, asunnottomuutta ja muita sosiaalisia ilmiöitä, jotka voivat koskettaa monia sekä Suomessa syntyneitä ihmisiä että Suomeen muualta muuttaneita. Ihminen voi erinäisistä syistä kotoutua huonosti voivaan ja syrjittyyn ryhmään ja tarvita apua henkilökohtaisiin haasteisiin siinä missä muutkin. ”Huonot piirit” <br>voivat rakenteellisen rasismin toimintakulttuurin keskellä tarjota joillekin turvallisen ja välittävän yhteisön, jossa kokea olevansa hyväksytty siinä missä kokee olevansa valtaväestön hylkäämä. Traumaattiset elämänkokemukset saattavat muodostaa tietynlaisia toimintamalleja, joiden vuoksi päätyykin yhteiskunnan hyväksyttyjen normien ulkopuolelle. Tai sitten ei. Jokaisella kotoutujalla on oma polkunsa. <br> <br>On tiedostettava, että yksilölliset ominaisuuden, ympäristö, paikkakunta, naapurusto, yhteiskunnan rakenteet, sosiaaliset suhteet ja tukiverkosto vaikuttavat kunkin ihmisen kotoutumiseen. On muistettava, että ihminen kotoutuu aina tavalla tai toisella. Meidän yhteiskuntamme tehtävänä on ensisijaisesti taata, että ihminen kotoutuu turvalliseen ja syrjimättömään ympäristöön, jossa hän saa henkilökohtaisiin tarpeisiin räätälöityä tukea. Meidän on tarjottava kaikille yhtäläiset edellytykset hyvälle elämälle huomioiden ihmisten erilaisia lähtökohtia ja taustatekijöitä — tämä koskee ketä tahansa taustastaan riippumatta Suomessa asuvaa henkilöä.</p><h4>Lopuksi</h4><p>Meidän on lopetettava hokeminen, että ihmiset eivät kotoudu, vaan tarkasteltava palvelujärjestelmän aukkokohtia, joiden takia ihmiset kotoutuvat huonosti voivaan valtaväestöön, sulkeutuvat tai eristäytyvät. Sen sijaan, että keskittyisimme väittämään, että maahan muuttanut ihminen on tehnyt virheen ja ei ole kotoutunut, katse tulisi siirtää kotouttamispalveluihin. Vastuu palveluiden riittämättömyydestä, esteellisyydestä ja saavuttamattomuudesta ei kuulu henkilölle vaan valtiolle. <br> <br>Voimme asettaa tavoitteita kotouttamispalveluille. Voimme tehdä kestävää, syrjimätöntä ja inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa. Voimme poistaa rasismin ja syrjinnän asunto- ja työmarkkinoilla. Voimme poistaa rasismin ja syrjinnän oppilaitoksista, kunnan palveluista, naapurustoista ja koko yhteiskunnasta, jotta kotoutuminen olisi mahdollista. Voimme nähdä kotoutumisen joustavana ja ihmisoikeuksiin perustuvana mielekkäänä prosessina eikä velvollisuutena. Voimme olla täsmällisiä väitteissämme ja tietoisia aiheista, joista puhumme. <br> <br> <br><em>Lähteenä käytetty erilaisia tilastoja (THL, Kansaneläkelaitos, Tilastokeskus, ARA, Sisäministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriö)</em></p><p><em>Heckmann, Friedrich (2005) Integration and Integration Policies.</em></p><p><em>Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys: Afrikkalaistaustaisille suomalaisille rasismi ja syrjintä ovat arkipäivää 2020</em></p><p><em>Laki kotoutumisen edistämisestä 30.12.2010/1386</em></p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=d70acedba389" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Oppimassa pois toiseuttavasta sanastosta!]]></title>
            <link>https://vladapetrovskaja.medium.com/haluan-oppia-pois-toiseuttavasta-sanastosta-e7ec1bebf12a?source=rss-3ea3850f0aa1------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/e7ec1bebf12a</guid>
            <category><![CDATA[sanat]]></category>
            <category><![CDATA[maahanmuutto]]></category>
            <dc:creator><![CDATA[Vlada Petrovskaja]]></dc:creator>
            <pubDate>Fri, 06 Nov 2020 11:41:27 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2020-11-06T12:42:33.690Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<p>Olen viime aikoina, hyvin erilaisissa yhteyksissä ja erilaisille ihmisille selittänyt, miksi itse en käytä sanaa maahanmuuttaja.</p><p>Ajattelin, että moni ystävistäni, tutuistani ja työkavereistani on varmasti törmännyt, pyyntöön olla käyttämättä kyseistä termiä tai vähintäänkin kuullut, että Suomeen muuttaneet ihmiset ovat nostaneet asian keskusteluun.</p><p>Hyvin itsekkäästi ajattelin, että ehkä olisitte kiinnostuneita kuulemaan minun perusteluni, miksi minä pidän maahanmuuttaja -sanan epäkorrektina.</p><p>Seuraavaksi kerron kolme syytä, jotka eivät noudata minkäänlaista tärkeysjärjestystä. Sen verran täytyy mainita, että syitä on maailmassa huomattavasti enemmän kuin nämä kolme, joita itse vaan satun pitämään helposti ymmärrettävinä esimerkkeinä. Todennäköisesti toinen henkilö, joka on muuttanut Suomeen muualta voisi perustella asian teille aivan toisella tavalla. Nämä ovat siis ainoastaan omia mielipiteitäni ja perusteluitani.</p><p>Syyt siihen, miksi sana maahanmuuttaja ei ole yleispätevä kuvaamaan kaikkia ihmisiä, joilla on muu kuin suomalainen syntyperä tai tausta ovat hyvinkin yksinkertaisia:</p><p>1. Maahanmuuttaja -sana kuvastaa henkilöä joka on muuttoprosessissa eli muuttaa maahan. Prosessi voi toki kestoltaan olla lyhyt tai pitkä, mutta se on prosessi, jolla on konkreettinen alku sekä loppu eli kotimaasta lähtö ja Suomeen saapuminen. Sen matkan verran ihmisen status on maahan muuttavan ihmisen status. Saapumisen jälkeen, ihmisen status muuttuu. Hän ei ole enää liikkumassa paikasta A paikkaan B. Saapuessaan maahan ihmisen juridinen status, oikeudet, yhteiskunnallinen asema yms. ovat jotain muuta kuin muuttoa tekevän ihmisen. Juridisesti maahanmuuttaja -sana on täysin epäkorrekti.</p><p>2. Nyt kun tiedämme, että maahanmuuttaja -sana on muuttoprosessissa olevan ihmisen elämäntilanteen kuvaus, voimme todeta, että se on liian kapea kuvaamaan kaikkien Suomeen erinäisistä syistä muuttaneiden sekä Suomessa erilaisilla statuksella olevien ihmisten elämäntilanteen kuvaamiseen.</p><p>Maahanmuuttaja -sanan käyttäminen ei siis kuvaa ihmisen taustaa, juridista statusta, elämäntilannetta ja esimerkiksi tarpeita puhuttaessa heille suunnattujen palveluiden räätälöimisessä ja kehittämisessä. Mietipä, kun minä sanon, että kehittämäni toimintamalli palvelee maahanmuuttajien tarpeita, avautuuko se sinulle? Rohkenen väittää, että tuskin avautuu johtuen siitä, että tarpeiden moninaisuuden määrä on huimaavan laaja. Ei ole yhtenäisiä tarpeita. Se on mahdotonta sekä henkilökohtaisista syistä mutta myös juridisista syistä. Työhön tai opiskelemaan muuttavien ihmisten tarpeet voivat erota radikaalisti turvapaikkaa hakevien ihmisten tarpeista. Joten herää kysymys, kenen tarpeet minä olen priorisoinut, kenen kanssa oikeastaan työskentelen. Herää muitakin monia perusteltuja kysymyksiä ja pohdintoja. Todennäköisesti käytin ilmaisussa sanaa maahanmuuttaja vain säästääkseni aikaa tai sen vuoksi, että näin kaikki puhuvat ja ovat puhuneet viimeiset x-määrän vuosia.</p><p>Mikäli haluamme kertoa, tietty menemättä yksityiskohtiin, että ihminen on joskus muuttanut Suomeen, voimme puhua hänen menneisyydessä olevasta kokemuksesta eli sanomalla, että hän on maahan muuttanut ihminen. Emme voi määritellä hänen identiteettiään ulkopuolelta nimittämällä hänet maahanmuuttajaksi.</p><p>Yhtenä huonona esimerkkinä on, kun taannoin Suomeen muuttaneiden ihmisten lapsia kutsutaan maahanmuutajiksi. Tämä on heidän kohdalla täysin epätosi jos he ovat syntyneet Suomessa. Heillähän puuttuu täysin kokemus maasta toisen maahan muuttamisesta. Mutta tämä on vain yksi esimerkki, ja niitä on satoja huonoja esimerkkejä.</p><p>3. Sitten viimeinen argumenttini: Maahanmuuttaja -sana viittaa vahvasti henkilön ominaisuuteen eikä prosessiin, väliaikaiseen elämäntilanteeseen. Se määrittele ihmisen identiteettiä ja estää asettautumista/ kotoutumista/kotiutumista/ toivotun elämäntilanteen saavuttamista. Sana on leimaava, etäännyttävä ja toiseuttava. Vahvistamalla ihmisen identiteettiä tekemällä hänen elämäntilanteesta hänen ominaisuus, viemme häneltä itsemääräämisoikeuden, oikeuden määritellä oman identiteettinsä, oikeuden määritellä oman roolinsa yhteiskunnassa, oikeuden kotiutua, oikeuden autonomian ja valtaan. Emme tee sitä tietoisesti, mutta epätietoisuus ei poista itse tekoa ja teon vaikutusta.</p><h3>Summa summarum ja jälkipohdinta</h3><p>Henkilökohtainen ideologinen valinta on tärkeä. Päätän itse, käytänkö epäsopivina koettuja sanoja vai en. On tiedostettava, että muutos on vaikea. Eteenkin kun virallisesti termi on hyväksytty, käytössä valtiollisissa dokumenteissa, kuuluu ministereittemme puheissa, kuuluu järjestöjargoniin, säästää mietintäaikaa, on median viljelemä sekä on se tuttu ja turvallinen valinta.</p><p>On myös tiedostettava, että muutos lähtee pienestä ja joudumme tekemään paljon ideologisia valintoja vaikka valtaväestö laahaisikin hitaasti perässä.</p><p>Minulle itselle on tärkeää oppia pois vanhoista toiseuttavista tavoista ja sanoista. Minullakin on vielä paljon työtä tehtävänä. Mutta olen päättänyt ryhtyä tuohon työhön.</p><p>P.S. Kerro halutessasi oma syysi olla käyttämättä sanaa maahanmuuttaja?</p><p>Mitä sanoja sinun mielestäsi on soveliasta käyttää ja mitä ei?</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=e7ec1bebf12a" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Etuoikeutettu asema = lupa toiseuttaa ?]]></title>
            <link>https://vladapetrovskaja.medium.com/etuoikeutettu-asema-lupa-toiseuttaa-9bc10fc1ce0d?source=rss-3ea3850f0aa1------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/9bc10fc1ce0d</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Vlada Petrovskaja]]></dc:creator>
            <pubDate>Sun, 08 Mar 2020 08:54:34 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2020-03-08T09:51:40.919Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<p>Olen monesti joutunut tai pikemminkin vapaaehtoisesti ja intohimoisesti ajautunut dialogeihin vai sanoisinko sanallisiin kaksintaisteluihin kutakuinkin itselleni tutuista aiheista, joista jotkut ovat päättyneet kokemani valtavaan suruun, ymmärtämättömyyteen, epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen ja kykenemättömyyteen tehdä yhtään mitään. Kyseiset negatiiviset tuntemukset eivät suinkaan johtuneet tietämättömyydestäni, sillä tapaani ei kuulu liikkua itselleni hämärällä pohjalla.</p><p>Verbaalinen ilmaisu sujuu yleensä minulta hyvin, toisin jopa suomenkielellä paremmin kuin venäjänkielellä eli äidinkielelläni. Olenhan asunut suomessa suuremman osan elämästäni. Vaikkakin suomenkielisestä sanavarastostani puuttuu sanoja ja paikoin haen niitä toisista kielistä voidaakseni olla ilmaisuissani täsmällisempi, niin uskaltaisin väittää, että arjessa ja työssä suomenkielinen ilmaisu on jo useita vuosia ollut mulla hyvin hallussa. Kirjoitusvirheet eivät aina viittaa kielen osaamiseeni, vaan yksinkertaisesti laiskuuteeni ja tarkkaavaisuushäiriööni.</p><p>No mutta, tarkoituksenani ei ollut pohtia sitä, kuinka hyvä/keskeneräinen/huono olen tässä kielessä, jolla kyseistä tekstiä tuotan. Tässä tekstinpätkässä ajattelin kertoa onnistuneesta minun toiseuttamisesta. Kertoa siitä, että vieraskielisyyteni on alkujaan yhdenvertaiseksi julistetun sanallisen kaksintaistelun vastustajan viimeinen litsari, jolla minusta saa välittömästi diskurssin häviäjän.</p><p>Omasta rakkaasta äidinkielestäni siis tulee minua vastaan osoittama laukaisuvalmis ase. Tätä rumaa asetta vastaväittelijä voi päättyä vapaasti käyttämään halutessaan saamaan minut hiljaiseksi. Ja hitto soikoon, tämä toimii!</p><p>Siispä päädyin kirjoittamaan tämän tekstin sen vuoksi, että minulle osoitetusta lauseesta</p><blockquote>”jotta ymmärtäisit minua, sinun tulisi ymmärtää suomea”</blockquote><p>tuli jossakin vaiheessa kuulemani normi. Yleinen toiseuttamistyökalu, jota minua vastaan käytetään, enkä taatusti koe tätä yksin.</p><p>Kirjoitan tämän myös siksi, että haluan tuoda esille, että minun taustastani, tietynlaisesta piirteestäni, mitä minä en voi millään muuttaa, voi tulla minulle kirous. Vastapelaajan viimeinen pelikortti, jota en kykene lyömään. Viimeinen väite, jolle minulla ei ole esittää faktuaalista vasta-argumenttia.</p><p>Tapahtumahetkellä järjessäni käy nopeita välähdyksiä, ajatuksia siitä, että vastaväittäjä on vihdoin aseeton ja käyttää säälittävintä keinoa päästäkseen halutulleen pakomatkalle. Mutta tunteikkaalle sielulleni järjenäänen huudahdusyritykset eivät välttämättä merkitse mitään. Lamaantuminen, turhautuminen ja luovuttaminen ovat tässä tapauksessa päällimmäisiä pakenemiskeinoja.</p><p>Täytyy mainita, että henkilön ei suinkaan tarvitse olla rasisti, hän ei välttämättä ole olemuksellaan aiemmin osoittanut edes tiedostavansa äidinkieleni olevan jokin muu, mutta keino on täysosuma, taattu voitto ja siihen taustastaan riippumatta on valmis tarttumaan aika moni vastaväittelijä. Eli aiemmin ystävällisestä ja ymmärtäiväisestä henkilöstä tulee minun toiseuttaja. Eikä hän välttämättä tiedä eikä tiedosta sitä julmaksi teoksi. Eikä hän välttämättä koe tämän olevan minulle dramaattinen käännös vaan pelkkä faktan esille tuominen. Eikä hän välttämättä ymmärrä sillä hetkellä käyttävänsä etuoikeutetun valtaansa minua vastaan.</p><p>Kyllä, kielen tietämättömyys voi olla asian ymmärtämättömyyden taustalla jos kyseessä on henkilö, jonka kohdalla väite on relevantti. Kyllä, myös minä Suomeen muuttaessani en taitanut kieltä, en ymmärtänyt yksinkertaisia sanoja. Mutta missä mene raja riittävän taidon välillä ja henkilökohtaisen ominaisuuden välillä?</p><p>Koskaan ei toki tule täydelliseksi tietäjäksi, kieltä voi oppia kokonaisen elämäänsä ajan, taitavuudessa ei tule valmiiksi, mutta vaaditaanko täydellisyyttä ymmärtämiseen? Ja kenellä on oikeus päättää, liittyykö ominaisuus siihen että ymmärtää ja kykenee?</p><p>On hiton epäoikeudenmukaista että seurassa kuin seurassa on aina me ja he -roolit tarkkaan jaettu. Jako tehdään selväksi osoittamalla heille paikkaansa, määrittelemällä heidän osaamisensa, valitsemalla heitä vastaan aseensa. Jako tulee ilmi kriittisessä tilanteessa ja tilanteen kriittisyydestä päättää seurassa oleva etuoikeutettu henkilö. Etuoikeutetun aseman saamiselle riittää se, että edustaa vaikkapa valtaväestöä.</p><p>Olen kovin usein tuolla he-puolella eikä äidinkieleni salli minulle itsemääräämisoikeutta jos vastustajani ei niin tahdo. Ominaisuuteni antaa lupauksen sulkea minut keskustelujen ulkopuolelle, tehdä minusta heikomman, hölmömmän ja epäsopivamman.</p><p>Tänään kansainvälisenä naistenpäivänä pohdin niitä kaikkia mahdollisia ominaisuuksia, joiden perusteella voidaan halutessaan toiseuttaa ja syrjäyttää: äidinkieli, oletettu sukupuoli, nimi, synnyinmaa, ihon väri, hiusten väri, kansalaisuus ja kansallisuus, suku, uskonto, sairaus ja monet muut asiat, jotka eivät välttämättä tule edes mieleen jos eivät itseään koske. Näistä kaikista asioista voidaan tehdä salakavala ase jota syrjäyttämiseen käyttää. Tänään haluan muistuttaa, että monessa yhteydessä on riittävää olla oletetulta sukupuoleltaan nainen joutuaakseen syrjäytetyksi.</p><p>Tämä tekstin ei ole tarkoitus olla saarna vaan pikemminkin muistutus siitä, että sensitiiviselle vuorovaikutukselle on aina tilaa ja tilausta. Tämä on toive, että me tunnistettaisiin etuoikeutetun asemamme ja emme käyttäisi sitä koskaan ketään vastaan.</p><p>Muistutan tällä tekstillä itseäni siitä, että toiseuttaminen, syrjäyttäminen ja mitätöiminen riippuvat minun sanavalinnoistani ja tavastani ottaa ympäriillä olevat ihmiset huomioon.</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=9bc10fc1ce0d" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Pysäyttäkää planeetta!]]></title>
            <link>https://vladapetrovskaja.medium.com/pys%C3%A4ytt%C3%A4k%C3%A4%C3%A4-planeetta-a8a70123551a?source=rss-3ea3850f0aa1------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/a8a70123551a</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Vlada Petrovskaja]]></dc:creator>
            <pubDate>Wed, 22 Aug 2018 14:32:07 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2018-08-22T14:32:07.810Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<p>Tunnen jo ihon läpi tämän nopeasti homeen tapaan leviävän paniikin ympärillä olevissa ihmisissä. Näen pelokkaiden katseiden lisääntyvän aina pimeän tultua, näen liikkeiden muuttuvan harhaluuloisimmiksi ja haistan hermostuneisuuden ilmassa.</p><p>Kuulen pelon häivyttävän ihmisten järjen; ihmisten menettävän malttinsa; aivopesuun tuloksia heidän puheissaan; aistin heidän omien mielipiteiden puuttuvan heidän sanomastaan. Tunnen heidän olevan hypnoosin tapaisessa tilassa; tietynlaisina. sätkynukkeina isossa taktisessa pelissä, jonka päämäärä on toistaiseksi epäselvä, mutta polku haiskahtaa jo pitkään pahalle ja historiassa jo muutamia kertoja nähdylle.</p><p>Huomaan, että ihmisillä ei enää tunnu olevan aikaa ajattelemiselle, tilaa jäi vain informaatiolähteiden seuraamiselle ja syötettävän päättäjille hyötyä tuottavan tiedon omaksumiselle – pelottavaa.</p><p>Näen, että ihmisten prioriteetit vaihtuvat liiankin nopeasti ilman mitään päteviä perusteluja; puolta vaihdetaan sen mukaan, kumman ääni kuuluu kovempaa.</p><p>Enää ei ole aikaa tuntea empatiaa.</p><p>Enää ei ole aikaa inhimillisyydelle.</p><p>Enää ei ole aikaa henkilökohtaisille mielipiteille.</p><p>Kehäpäätelmät ovat muodissa.</p><p>Ennakkoluulot ovat muodissa.</p><p>Rasismi on muodissa.</p><p>Vastakkainasettelu on tämän päivän kaupaksi menevämpää ratkaisukeinoa.</p><p>Tänään trendikästä on kuulua ääripäähän.</p><p>Tänään viha, pelko, suvaitsemattomuus, nimittely, ihmisten lokeroiminen, valehtelu, väkivalta, uhkailu, hyökkääminen ovat korkeita arvoja.</p><p>Pysäyttäisikö joku planeetan? – jäisin jo tällä pysäkillä pois…</p><p>Pelottavaa.</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=a8a70123551a" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Toistaiseksi jäljelle jääneen totuuden kunniaksi!]]></title>
            <link>https://vladapetrovskaja.medium.com/toistaiseksi-j%C3%A4ljelle-j%C3%A4%C3%A4neen-totuuden-kunniaksi-b0af4b69cbf6?source=rss-3ea3850f0aa1------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/b0af4b69cbf6</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Vlada Petrovskaja]]></dc:creator>
            <pubDate>Thu, 16 Aug 2018 15:05:40 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2018-08-16T15:05:40.114Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<p>Saisinko puhua totta minua ympäröivästä maailmasta?!</p><p>Saisinko avata suuni pelkäämättä ympäristön haukkaavan sopimattoman pitkästä ja uskaliaasta kielestäni vaikuttavan palan, pureskelevan sen luuttoman pehmeäksi ja palauttavan sen minulle takaisin ehdolla, että pidän sen piilossa, omanani, hiljaisena.</p><p>Saisinko valittaa eettisyyden puutteesta.</p><p>Entäs kaksinaismoralismista. Omahyväisistä näennäiseen hyvyyteen pohjautuvista puheista niiden suista, jotka etiikasta puhuen ja kompastuneelle kättä ojentaen hankkivat lapsityövoimalla tuotettuja näennäisen hyvän elämän ja korkean statuksen ulkokuoria peittääkseen omat materialismilla pilatut kehot.</p><p>Saanko raivota yhteiskunnan hyväksytyiksi julkistetuista sekunneittain vaihtuvista painopisteistä, tulokulmista, toimintatavoista, sisällöistä, näkökulmista, kannanotoista, puolustautumismekanismeista, reaktioista, arvoista, mielipiteistä, tahdoista, vaatimuksista, teoista.</p><p>Mitä jos huutaisin heidän kaikkien nimet, jotka kylpevät julkisuuden valossa ja karjaksi leimatun massan pyyteettömässä sokeassa tottelevaisuudessa.</p><p>Mitä jos rehellisyyttä ei ole enää. Ei siinä, mitä näkyy ja kuuluu. Ei teissä, joita näen ja kuulen. Ei meissä, joita näette ja kuulette.</p><p>Mitä, jos tarinan paha loppu on nyt, tässä.</p><p>Mitä jos hyvän antaminen on muuttunut pikemminkin hyvyyden väkisin ja kontrolloidusti aiheuttamiseksi.</p><p>Mitä jos uskoni katosi kun katsoin teidän sanojen ja tekojen käyvän keskinäistä sokeaa sotaa.</p><p>Mitä jos en löydä enää perusteluita hyväksyä teitä, rakastaa teitä ja antaa teille anteeksi.</p><p>Mitä jos kertoisin lohduttomuudelle haisevasta ilmasta, josta päivä päivältä haituu happi ja näen yhä enemmän tukehtuvia, hiljentyviä ääniä; ilmeettömiä kasvoja; pakotettuja lausahduksia; tapettuja mielipiteitä.</p><h4>Mitä jos kuitenkin omistaisin ajatukseni ja aikani teille yhä harvemmin eteeni ilmestyville vahvoille taistelijoille, jotka sinnikkäästi tuotatte, kerrotte, suojelette, levitätte ja lausutte sen vielä toistaiseksi jäljelle jääneen totuuden ja keskitytte hyvyyteen.</h4><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=b0af4b69cbf6" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Matkamuistelmia: Kirjeitä]]></title>
            <link>https://vladapetrovskaja.medium.com/matkamuistelmia-kirjeit%C3%A4-67be3ab652bc?source=rss-3ea3850f0aa1------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/67be3ab652bc</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Vlada Petrovskaja]]></dc:creator>
            <pubDate>Tue, 14 Aug 2018 17:59:39 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2018-08-14T18:03:20.084Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*wqRoTDBihHhWq-59Y5vPQA@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*oePX0rH_hyC4xlcqhXwS6g@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*tZsJb5QrIadcOxb_m89MAQ@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*fgwmOfsKx5hmcCgr7IK3fg@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*U2JR5R75Q-oJe-7cyVZsrg@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*FVjGDL9YNjEuskQZu9dUzg@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*H3ACbszC4w3tYikgtOpcYg@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*g2-_1uEYZo8s_-EVWq_GPg@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*l7if3ZXP_rZw6DorcgXb1g@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*CELfyCJ1p3TrOJR7do5xxA@2x.jpeg" /></figure><h3>Oma Georgiani,</h3><p>Olen hulluna sinuun ensitapaamisestamme.</p><p>Niin kauan, kun muistan itseäni, olen unelmoinut tapaamisestamme. Vihdoin treffimme sovittuamme pelästyin itseni puolesta, odotin pettymystä. Tunnustan, pelkäsin sinua valtavasti.</p><p>Georgia olet itse rauhallisuus – puhut samettisella kehtoäänellä rauhallisesti ja tyynesti. Olen valmis nukahtamaan kehräämiseesi, olen loputtomasti ja takautumattomasti rakastunut sinuun.</p><p>Jo ensimmäisenä visiittini päivänä annoit minulle kaikkesi, mitä pystyit ja olit valmis antamaan; tutustutit minut Chabukiin ja Maijaan; ikään kuin tahallasi suunnittelit tapaamiseni Irinan kanssa. Kärsit äskettäin suuren onnettomuuden, mutta vaikeuksista huolimatta, odotit saapumistani valitsemalla nirsoillen ihmisiä, joita minun tulisi kohtalokkaasti kohdata; sinä tunsit mieltymykseni ja selkeästi tykkäsit hemmotella minua.</p><p>.</p><p>Muutit kaikki suunnitelmani tarjoamalla aitoja seikkailuja, pakotit vuorille. Sinun arvaamattomat, ylpeät vuoret ovat valmiina hajottamaan tuhansiksi sirpaleiksi kaikki suunnitelmat kaataen myrskysään matkaajan niskoille ja peittämään ajoiksi ainoan tien kivivyöryllä. Sinä näytit kauniimman tähtitaivaan, juotit vuoristoyrteistä valmistettua teetä, sait juovuksiin vuoristoilmalla ja lukuisilla maukkailla vesilähteiden vesillä. Sinun sateesi ja kesäkuinen aurinkosi; sinun taivaalliset ruoka ja viini; sinun folklore ja koreografia – sinun ylpeytesi.</p><p>Tiedätkö, olen sinulle rajattomasti kiitollinen sinun loputtomasta viisaudestasi. Sodasta ei ole pitkä aika, menetit paljon, mutta suhtaudut elämääsi vahvalla stoalaisuudella. Et rankaise ihmisiä menneisyydestä ja erotat kansan valtiosta. Georgia, sinun viisas ja rohkea kansa vastaanottaa vieraita enemmän kuin kunniakkaasti.</p><p>Rakas Georgiani, alat vasta avautumaan turisteille. Olet varuillasi vielä, et altistu houkutukselle nitistää vieraittesi rahoja, et valehtele – olet hyväsydäminen ja aito, et etsi helppoa saalista matkustajissa ja kokemattomien turistien kasvoissa. Olet turvallinen ja hellä kuin äiti ja vahva kuin suojeleva isä.</p><p>Tänäkin päivänä ”iso naapuri” astuu varpaillesi tarinoiden legendoja sinusta, mutta sinä jatkat ylpeänä matkaasi tulevaisuuteen. Sinulla on kaikkea, jotta pääsisit nousemaan jaloillesi, mutta et vielä osaa turvaamaan kansaasi. Tilanteesi on huonontunut hallituksen vaihdettua ja ihmiset odottavat ja pelkäävät pahinta. He ovat valmiita keskustelemaan tuntikausia ja jakamaan ajatuksiaan sinun huono-osaisuudestasi ja heikkouksistasi, mutta rakastavat sinua ja toivovat parasta.</p><p>Georgia, kulkien historia huokuvilla kaduillasi tunsin, että olet kotini ja kansastasi on tullut perheeni.</p><p>Ikuisesti sinun,</p><p>Minä</p><p>P.S. Katselen jo lentolipuja voidakseni jälleen palata.</p><p>________</p><p>Родная Грузия</p><p>Я обожаю тебя с самой первой встречи.</p><p>С тех пор, как могу себя вспомнить, мечтала о встрече с тобой, представляла тебя. И, наконец, назначив наше свидание, Страшно испугалась за себя, ожидала подвоха и разочарования. Признаюсь, я жутко тебя боялась.</p><p>Но, Грузия – ты само миролюбие; разговариваешь убаюкивающим бархатным голосом, спокойно и тихо. Я готова засыпать под твоё мурлыканье и бесповоротно влюблена в тебя.</p><p>Грузия, уже в первый день моего визита ты подарила всё, что могла и была готовой отдать; ты познакомила с Чабуки и Майей; ты будто специально готовила нашу встречу с замечательной Ирой. Ты только что пережила катастрофу, но, несмотря на сложности, словно ждала моего приезда и готовилась ко встрече, тщательно отбирая людей, которых мне было суждено встретить; ты точно знала о моих предпочтениях и тебе нравилось угождать мне во всём.</p><p>Ты поменяла все мои планы, предложив настоящие приключения, загнав в горы. Эх, твои непредсказуемые, гордые горы, готовые разбить вдребезги все планы, обрушить грозу на странника и засыпать единственный путь камнепадом; показать звёзды и напоить чаем из горных трав; одурманить свежим воздухом и многочисленными горными источниками. Твои 33 климатических зоны, на столь небольшой территории; твои дожди и твоё июльское солнце; твои божественные еда и вино; твой фольклор и танцы – твоё достояние.</p><p>Знаешь, я тебе безгранично благодарна за твою неисчерпаемую мудрость. Не так давно ты прошла войну, ты потеряла многое, но относишься к жизни с твёрдым стоицизмом. Ты не коришь людей за прошлое и различаешь народ и государство. Грузия, твой мудрый и храбрый народ встречает гостей более чем достойно.</p><p>Любимая Грузия, ты только начинаешь быть доступной для туристов. Пока ты осторожничаешь и не поддаёшься соблазну заработать деньги на приезжих, ты добродушна и искренна, ты не ищешь лёгкой добычи в лицах зевак. Ты безопасна и нежна, как мать и крепка, как защитник-отец.</p><p>По сей день ”Большой сосед” давит на твой ”хвост”, выдумывая небылицы на твой счёт, а ты идёшь вперёд с гордо поднятой головой. У тебя есть всё для того, чтобы подняться, но пока ты не способна обеспечить твой народ.</p><p>Тебе стало хуже после смены правительства, и люди ждут и боятся худшего. Они готовы часами разговаривать и делиться мыслями, но обожают тебя и надеются на лучшие времена.</p><p>Грузия, бродя по твоим пропитанный историей и настоящей колоритной жизнью улицам я почувствовала, что ты есть мой дом, и твои люди стали мне родными.</p><p>Навсегда твоя,</p><p>Я</p><p>П.С. Уже смотрю билеты, чтобы вернуться.</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=67be3ab652bc" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Matkamuistelmia: Kirjeitä]]></title>
            <link>https://vladapetrovskaja.medium.com/matkamuistelmia-kirjeit%C3%A4-846995ecdb1f?source=rss-3ea3850f0aa1------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/846995ecdb1f</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Vlada Petrovskaja]]></dc:creator>
            <pubDate>Tue, 14 Aug 2018 17:57:56 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2018-08-14T17:57:56.149Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<h3>Turkki,</h3><p>Vahvistit monia ennakko-olettamuksiani sinusta samalla kumosit lukuisia stereotypioitani.</p><p>Todistit, että kauneutesi ei ole koetuissa turistisissa paikoissa eikä all inclusive -hotelleissa, ei. Elämäsi kuhisee aivan toisenlaisilla paralleeleilla, joita osasin nähdä pelästymättä pimeitä nurkkia sinun valtavalla alueella.</p><p>Sinussa on ylpeilemisen arvoisia asioita, joita voisit esitellä, mutta konservatiivisuuteesi edelleen etäännyttää matkustajia. Sinun katseissasi on luettava halveksinta ja menneisyyteen jämähtäneet traditiot; salaisuuksissasi ainoat näennäisen ainoan oikean uskonnon mysteerit; basaareissasi – naiiveille turisteille tarkoitetuissa ”huvipuistolaitteissa” – huijausta; sinun jo pitkään Kiinassa valmistetussa vieraille syötetyssä valeautenttisessa sortimentissa – ainoastaan tahto tienata.</p><p>Hämmästyttää hallituksesi, joka huutaa ihmisoikeuksista ja puritaaninen kansasi, joka elää aikoja sitten vanhentuneiden kaanoneiden ja jähmettyneiden perinteiden mukaan sekä jakaa naisille oikeuksia Allahin tapaan, joita pitää sopivina ja miesten näkökulmasta hyödyllisinä.</p><p>Herättävät minussa tunteita sinun naisesi, jotka taistelevat urheasti asemastaan ja oikeuksistaan ja he, jotka välttyäkseen realiteetteja peittävät kauniita kasvojaan paksujen kangaskerrosten alle.</p><p>Turkki, jos ei roskiin ja jätteisiin hukutettu luontosi, voisit kilpailla paratiisin maisemien kanssa. Miten paljon sinulla on historiallista perimää ja taivaallista kauneutta. Kuinka kaunis onkaan sinun auringon säteillä lämmitetty ja raikkailla merivesillä hemmoteltu hedelmällinen herkkä ihosi. Mutta olet hukkumassa kouluttamattomien ihmisten epäkunnioitusta sinua kohtaan osoitettujen jätteiden alle.</p><p>Sinun miljoonat turistit ahkeroivat pilaamaan mainettasi ja jouduin sinnittelemään ennakkoluulojeni kanssa voidakseni pakottaa itseäni tulemaan vierailulle. Onneksi maassasi asuu ”tulkkeja”, jotka vilpittömän ja tulisen rakkauden ja raa´an vihan kanssa ovat valmiita kertomaan sinusta, lausumaan sinulle dityrambeja, polemisoida sinusta, puolustaa sinun totuuttasi ja avaamaan ruman taitavasti peitetyn kasvosi puolen. Olen kiitollinen sinulle näistä ihmisistä.</p><p>Turkki, olet ikään kuin giljotiinilla, joka määrää ”meitä” ja ”muita”, näkyvästi jakautunut kahteen eriarvoiseen osaan. Itäsi selviytyy mielestäsi heille kuulumattomalla alueella samalla kun länsi syrjäyttää idän ja tekee kaikkensa, että kurdikansa häviäisi. Sinun itäsi uppoaa konservatismiin ja ääriislamismiin ja länsi hengittää Euroopan selkään. Sinun ihmisesi eivät tunne sanoja yhdenvertaisuus ja oikeus.</p><p>Saamari soikoon Turkki, miten paljon sinä kärsit ja miten paljon jätät tekemättä. Pelottava terrorismi ja käsittämättömät kaikkia ihmisoikeuksia kumoavat rikkomukset. Sinun köyhyytesi, jonka tallovat korruption raskaat saappaat. Sinun kolme miljoonaa syyrialaista pakolaista; ne nuoret syyrialaisnaiset, joita perheensä myyvät sinun vanhoille rikkaille herroillesi halpojen kodintarvikkeiden tapaan, joita jätemäisesti heitetään ulos lastensa kanssa saatuaan tarpeeksi nautittua nuoren ruumiin käytöstä. Minuun sattuu sinun puolesta, Turkki, minua hävettää.</p><p>Naiivi Turkki, unelmoit Euroopan unionin liittymistä ollessasi täysin muutosvastainen. Olet lamaantunut: sameaa vettä ei oltu pitkään vaihdettu lasissa, jota kansallesi tarjotaan nautittavaksi – se myrkyttää kansan järjen ja mustaa sielun.</p><p>Turkki, olen pois tolaltani kaikesta, minkä sinussa näin ja kuulin. Olen rakastunut Istanbuliin ja ihmisiin, joita tapasin; ihastunut teeseremoniaasi ja tietynlaiseen olemisen keveyteen, sykkeeseesi ja huolimattomuuteesi. Tykästyin moniin asioihin sinussa, ehdin tutustua sinuun tarpeeksi ja palaan pian takaisin, mutta tunnen olevani halvaantunut sinun epävakaudestasi, heikkoudestasi, epäröimisestäsi ja lahoon luonteesi takia. Suo anteeksi, tarvitsen liian paljon aikaa voidakseni hyväksyä sinut ja puolustaa elämäntapasi. Epäröin, että säilyttämällä nykyisen pinttyneen identiteettisi, tulet saamaan ymmärrystäni ja hyväksyntäni.</p><p>Turkki, toimi, itsesi ja kansasi vuoksi.</p><p>________</p><p>Турция,</p><p>ты подтвердила многие мои представления о тебе, но и разрушила многие стереотипы.</p><p>Ты показала, что твоя красота не в ”прокачанных” туристических местах и не в ”всё включено” отелях, – нет; твоя жизнь кипит совсем на других параллелях, которые я смогла увидеть, не испугавшись тёмных углов необъятной тебя, страна Турция!</p><p>Тебе есть чем гордиться, и ты могла бы многое показать, но твой консерватизм по сей день отталкивает путешественников: во взглядах – читаемое презрение и застывшие в прошлом традиции; в секретах – тайны единственной – неоспоримой – религии; в твоих базарах – этих аттракционах для лохов и наивных простачков; в твоём – уже китайского происхождения – ассортименте ”скармливаемом ” туристам – сорокам.</p><p>Удивляет твоё правительство, заявляющее о полной свободе человека и пуританский народ, который живёт по затхлым канонам, окостенелым традициям, и сам, словно Аллах, даёт женщинам лишь те права, которые считает нужными и приемлемыми.</p><p>Твои женщины, которые настойчиво борются с мусульманскими традициями, и те, которые счастливы закрывать от посторонних взглядов собственные лица плотной, защищающей от зримой жизни, материей.</p><p>Турция, если бы не усеянная мусором и отбросами природа, ты была бы способна состязаться с ландшафтами рая. Сколько в тебе истории и небесной красоты! Как же красива твоя плодородная нежная кожа, согретая лучами солнца, обласканная свежими водами морей. Но ты обросла остатками проявления неуважения по отношению к тебе твоими же, не обученными культуре поведения, невежественными жителями.</p><p>Твои миллионные туристы изрядно успели подпортить твою репутацию, и мне пришлось потрудиться чтобы заставить себя приехать к тебе в гости. Благо, есть на твоей земле такие ”переводчики”, что с непритворной страстной любовью и лютой ненавистью готовы рассказывать о тебе, посвящать тебе дифирамбы, полемизировать на тему тебя, защищать твою правду и с горечью открывать некрасивую сторону твоего прикрытого личика. Я благодарна тебе за этих людей.</p><p>Турция, ты зримо и ощутимо разделена на две неравноправные половины острой гильотиной, безжалостно определяющей народ на ”наших” и ”чужих”. Твой восток выживает на, по твоему же мнению, ”незаслуженной” земле, а запад делает всё, чтобы исчез курдский народ. Твой восток тонет в консерватизме и радикальном исламе, а запад дышит в спину евростандартам. Твои люди не знают слов ”равенство” и ”право”.</p><p>Чёрт побери, Турция, сколько ты терпишь и сколько ты не можешь сделать. Терроризм и многочисленные нарушения всех до единого прав человека! Твоя нищета, затаптываемая тяжёлыми сапогами коррупции.</p><p>Твои три миллиона сирийских беженцев; те молодые девочки, которых продают семьи твоим старикам, как дешёвую домашнюю утварь, которых выкидывают на улицу с детьми, насытившись молодым телом – мне больно за тебя, мне стыдно!</p><p>Наивная Турция, ты мечтаешь о присоединении к Евросоюзу будучи совершенно неспособной меняться, не готовой к каким- либо изменением.</p><p>У тебя застой: мутная вода давно уже не менялась в стакане, который подаётся твоему народу – она отравляет их разум и очерняет душу.</p><p>Турция, я сбита с толку и сконфужена всем, что я увидела в тебе и услышала о тебе. Я влюбилась в Стамбул и в людей, который встретила; в еду и традицию чаепития; в определённую лёгкость бытия и беззаботность. Я полюбила в тебе немало вещей, я неплохо познакомилась с тобой, и я, несомненно, скоро вернусь; но я словно парализована твоей нестабильностью, слабостью, нерешительностью и гнусным характером. Прости, но мне понадобится слишком много времени, чтобы принять тебя и оправдать твою жизнь. И я сомневаюсь, что сохранив свою идентичность, ты добьёшься моего понимания и расположения.</p><p>Турция, действуй ради себя и ради людей.</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=846995ecdb1f" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Matkamuistelmia: Kirjeitä]]></title>
            <link>https://vladapetrovskaja.medium.com/matkamuistelmia-kirjeit%C3%A4-8ad26bfd8e7b?source=rss-3ea3850f0aa1------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/8ad26bfd8e7b</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Vlada Petrovskaja]]></dc:creator>
            <pubDate>Tue, 14 Aug 2018 17:54:24 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2018-08-14T17:54:24.058Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<h3>Armenia,</h3><p>Möit kaiken omaisuutesi ulkomaille ja muovauduit unohdettuun maailmaan lukuisien toimimattomien tehtaiden kera ikään kuin fantasia -kirjoista.</p><p>Möit sähkösi Venäjälle ja kuuluisaa konjakkiasi valmistavan tehtaan ranskalaisille; möit kaiken, mitä omistit ja laitoit rahat vauraiden virkamiesten paksuihin lompakkoihin. Olet hukkumassa korruptioon… Et suinkaan aio kuluttaa rahojasi kansan hyvinvointiin vaan varakkaiden poikiesi korkeisiin asemiin.</p><p>Armenia, sinä rikkaan historiasi kanssa, paljon menettäneenä, mutta myös käsiisi omineena maana, istut ”ulosteissa”. Tänään ihmisesi elävät köyhyydessä ja korruptiossa. Yli 40 prosenttia kansaasi ovat totaalisen köyhiä ansaiten keskimäärin 120 dollaria kuukaudessa ja sinä tarjoat heille näennäistä ”eurooppalaista standardia” eurooppalaisilla hinnoilla. Sinun ihmiset tuskin pystyvät selviytymään.</p><p>Sinun armenialaisesta tuffista rakennetut talot kaikkine beigene, oranssine, punaine sävyineen – sileä muovailuvaha – peittävät vakuuttavan pintansa alla protestin ääniä ja kapinallisuutta.</p><p>Armenia, on sinussa toki kauneuttakin. Pyhät luostarisi ovat itse naiivisuutta ja maallisuutta. Ajaessamme sinun lävitse näimme parhaat puolesi – vuoret. Ja sinun kaipuu ja usko Araratiin…</p><p>Kuinka hyviä ja sielukkaita ovat sinun ihmiset, jotka kertovat elämästään rationaalisesti ja valittamatta. Tutustutit meitä Mishan kanssa heti astuessamme bussiasemalle. Asettauduimme ilomielin hänen autoonsa ja näin saimme tilaisuuden tutustua sinuun. Hän puhui paljon, hän kertoi paljon sinusta, elämästä ja siitä, kuinka vaikeata on selvitä. Hän esitti faktoja, jotka tuskin olisivat löydettävissä sanomalehdistä tai kirjoista.</p><p>Armenia, sinä puolustit itseäsi ja kosit meitä – me kieltäydyimme.</p><p>_____</p><p>Армения</p><p>Ты распродала всё за границу и превратилась в заброшенный мир с многочисленными, давно не действующими ,заводами – как в фантастических фильмах.</p><p>Ты продала своё электричество русским, а завод, производящий твой знаменитый коньяк, – французам; ты распродала всё, что у тебя есть, и положила деньги в толстые кошельки зажиточных чиновников. Ты повязла в коррупции…</p><p>Ты тратишь деньги не на благополучие народа, а на статусные посты своих богатых сынков – мальчиков- мажоров.</p><p>Армения, ты,с великой историей, потерявшая многое, а также прибравшая многое к своим рукам, сидишь в полном дерьме. Сегодня твои люди живут в коррупции и нищете. Более 40 процентов твоего населения бедны. Получая в среднем 120 долларов в месяц, имея при этом европейские цены, твои люди просто-напросто с трудом выживают.</p><p>Твои дома из нежного армянского туфа всех оттенков бежевого, оранжевого, бордового и розового, пластилин – гладкий и податливый, – скрывают под пристойной внешностью протестный настрой.</p><p>Армения, но есть в тебе и красота. Твои священные храмы – сама невинность и простота.</p><p>Проехав всю страну, мы увидели в тебе самое лучшее, Армения – твои горы… и твоя тоска, и вера в Арарат…</p><p>Армения, как хороши твои душевные люди, рационально рассуждающие о жизни и её тягостях, но не жалующиеся.</p><p>Ты познакомила нас с Мишей, когда мы прибыли на вокзал и радостно сели в машину к замечательному пожилому армянину, готовому показать нам твои великие достопримечательности. Он рассказал нам многое о тебе, о жизни, о том, как сложно выживать и как хочется жить. Он поведал нам о фактах, которые мы не вычитали бы в газетах или книгах; он открыл нам тебя.</p><p>Армения, ты ”сватала” нас и приводила доводы остаться – мы отказались.</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=8ad26bfd8e7b" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Matkamuistelmia: Kirjeitä]]></title>
            <link>https://vladapetrovskaja.medium.com/matkamuistelmia-kirjeit%C3%A4-bf19e063566a?source=rss-3ea3850f0aa1------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/bf19e063566a</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Vlada Petrovskaja]]></dc:creator>
            <pubDate>Tue, 14 Aug 2018 13:27:36 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2018-08-14T13:27:36.814Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<h3>Hei Pariisi.</h3><p>Pyydän anteeksi suorasanaisuudestani – en tykännyt sinusta ensisilmäyksellä.</p><p>Itseään suojannut restauroiduilla julkisivuilla, niin kuin muotilehtien kansikuvilla; rumuudelta huomiota kaappaavilla häikäisevillä katuvaloilla; urbaanimaisemaa pyyhkäisevällä tuulella – selviydyit katseeltani ensimmäisen tapaamisemme aikana. Silloin tahdoit näyttää sen, minkä perässä juoksevat turistit; veit viimeiset energiani ja tahtotilani löytämään totuuden päästäessäsi kaatosateen hartioilleni.</p><p>Kun saavuin toista kertaa – edelleen karkotit minut pimeiltä kujiltasi, pyrkien piilottamaan minulta kadunnurkkiesi hajun ja herkästi havaittavan rikollisuuden; peittelit itseäsi utupeitolla, laitoit auringon päälle estäen silmäni näkemästä sinua; peitit kasvosi räikeillä postereilla ja huutavilla mainoksilla, ettet joutuisi katsomaan minua; häpesit itseäsi etkä suonut minulle totuuden, jonka sinulta salaa ehdin kuitenkin tirkistellä.</p><p>Ei, nämä eivät ole niitä syitä, miksi en pitänyt sinusta. Syynä on valehtelu, jonka statuksestasi ja kunnioittavasta iästäsi huolimatta sinä sallit itsellesi.</p><p>Pariisi, tänään on meidän kolmas tapaaminen ja minä pidän sinusta.</p><p>En tullut sinun kutsumana – tulin tapaaman ihmisiäsi. He tahtoivat näyttämään minulle nurjan puolesi. He tahtoivat kertoa, kuinka kaduillasi voi selvitä.</p><p>Tänään huomioosi oli todennäköisesti keskittynyt kuumuuteen ja turistimassaan, olit luultavasti suojelemassa pyhiä talojasi – et huomannut minut kiertämässä sinun tahrittuja ja hätää huutavia bulevardeja. Et tunnistanut minua asunnottomien joukossa, jotka esittelivät minulle sinun kiillotetun ihosi lukuisia ryppyjä; saattoivat minut sinun asunnottomien makuusaleina toimiviin puistoihisi; kertoivat, mistä löytää aterian ja piiloutua kuumuudelta.</p><p>Sinulta meni ohi se hetki, jolloin haahuilin paperittomia piilottavien siltojesi alla; et kuullut sanoja, joita sinusta kertoivat kerjäläiset. Olit liian kiireinen nähdäksesi lukuisia maalauksia sinun omilla seinilläsi, joissa pariisilaiset tekivät sinun kunniaksesi, sinua varten ja myös kapinoidakseen sinua vastaan. Et estänyt minua rakastumaan sinuun.</p><p>Kiitän sinun ihmisiäsi, että avasivat minulle salaisuutesi, sallivat näkemään sinun heikkoutesi – näin vihdoin tykästyin sinuun.</p><p>Sain tietää, että sinussa on paljon hyvää: katsoin ihmisten silmiin, jotka päivittäin tekevät ruokaa vähävaraisille ja asunnottomille, katsoin suoraan sun sydämeen – se on olemassa!</p><p>________</p><p>Здравствуй, Париж.</p><p>Прости за прямоту, я тебя невзлюбила с самого первого раза.</p><p>Прикрывшись отреставрированными фасадами, как глянцевой обложкой, яркими, отвлекающими от уродства, лампами, размывающим урбанистический пейзаж ветром, – ты ускользал от меня в нашу первую встречу. Тогда ты предпочёл показать то, за чем приезжает турист, забрав все мои силы найти правду, пустив вдоль улиц проливной дождь.</p><p>Когда я приехала во второй раз- ты всё ещё выгонял меня с тёмных переулков, пытаясь спрятать от меня вонь подворотен и видную невооруженным взглядом преступность; ты закутал себя в дымчатое одеяло; включил солнце, лишая глаза возможности видеть; ты прикрывал своё лицо пёстрыми плакатами и кричащей рекламой, чтобы не взглянуть на меня; ты стыдился себя и не доверил мне правду, которую втихаря я-таки успела подсмотреть.</p><p>Нет, не из-за этого я тебя невзлюбила, а из-за вранья, которое, несмотря на твой статус и уважительный возраст, ты себе позволил.</p><p>Париж, сегодня наше третье свидание, и ты начинаешь мне нравиться.</p><p>Я приехала не к тебе, я приехала к твоим людям. Это они мне захотели показать твою изнанку, это они рассказали мне историю, как выжить.</p><p>Сегодня ты, видно, был отвлечён жарой и толпами туристов, ты, явно, охранял свои священные дома, ты не заметил, что я бродила по твоим грязным и кричащим о помощи бульварам. Ты не узнал меня в толпе бездомных, которые показали мне все морщинки на твоей отполированной коже; которые проводили меня в парки служащим спальней многочисленным бродягам; которые рассказали, где достать еду и где спрятаться от жары; ты просмотрел тот момент, когда я слонялась под мостами, где скрываются нелегалы; ты не услышал нелестные слова о тебе, которые мне рассказали местные бомжи. Ты был слишком занят, чтобы разгладить на своих собственных стенах картины, созданные в честь тебя, для тебя и в протест тебе твоими же жителями. Ты не помешал мне заинтересоваться тобой.</p><p>Спасибо твоим людям, что они открыли мне твои тайны, позволили увидеть тебя слабым, – и так ты мне, наконец, понравился. Я узнала, что в тебе много доброго, смотрела в глаза людям, ежедневно готовящим еду для твоих бедняков, я смотрела в твоё сердце, – оказалось, оно есть!</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=bf19e063566a" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
        <item>
            <title><![CDATA[Matkamuistelmia: Kirjeitä]]></title>
            <link>https://vladapetrovskaja.medium.com/matkamuistelmia-kirjeit%C3%A4-159bc621bbd3?source=rss-3ea3850f0aa1------2</link>
            <guid isPermaLink="false">https://medium.com/p/159bc621bbd3</guid>
            <dc:creator><![CDATA[Vlada Petrovskaja]]></dc:creator>
            <pubDate>Tue, 14 Aug 2018 08:01:36 GMT</pubDate>
            <atom:updated>2018-08-14T08:01:36.369Z</atom:updated>
            <content:encoded><![CDATA[<figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*ffS-dTYX_ND58GtIplbdXw@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*3UFHbUWUR-oE-tUmyuR92A@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*UyqLPGEx5Rre261IKWM_kQ@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*UpX9uo7SFOnKzX74EtkX5Q@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*TGX1LVYlAO_md7SOgHoTDw@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*_nQAmbmrnf0D_F3KeLHBsw@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*QKVgfq_2KVfPzscWISJqoQ@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*esR4l7AGlDG3KpC5ywU5Ew@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*qAYNI1IlSlI19IhfUcrHLg@2x.jpeg" /></figure><figure><img alt="" src="https://cdn-images-1.medium.com/max/1024/1*zeRf9BABeHXpFu1lEyi3Fg@2x.jpeg" /></figure><p>Matkamuistelmia: Kirjeitä</p><p>Hei Kazakhstan</p><p>Ei, en aio suomia sinua tai lausua sinulle dityrambeja, mutta matkailijan taskusta – minun taskusta – löytyy muutama fraasi sinusta ja muutama ilmeinen valitus.</p><p>Otit minut vastaan sieluttomassa nukketalossa, kansan pyyntöihin kuurossa ja ihmisten elantoa syövässä kaupungissa; vaativassa, majesteettisessa, suurenmoisia suunnitelmia rakentavassa Astanassa, joka muodostui. omahyväisen hallitsijan sormien napsahduksella, sillä hän ei vaatimattomampaa lahjaa itselleen keksinyt kun tyhjyyden keskelle ikioman kaupungin rakentamista; kaupungissa, joka on rikkaan öljyyn hukkuvan idän päätön ja ehkäpä oman, mutta silti varastetun, väkisin keskityn, egosentrisen tulevaisuuden omaava irvikuva.</p><p>Kazakhstan, palautit minut lapsuuteeni istuttaen yöjuniesi kapeille penkeille. Juniin, jossa kuljetat vakuuttavan kerrostuman neuvostoliittolaista historiaa; jossa neuvostoliittolaisen patriotismin varjo saa ulottuvuuden ja muuttuu realismiksi tukahduttavissa makuuvaunuissa pitkien keskustelujen kautta, syödessä venäläiselle kansalle niin tuttuja matkaeväitä: kananmunia ja broileria; korttipelejä pelatessa ja aromaisemia tuijottaessa.</p><p>Juuri näissä junissa törmäsin lopulta minua pelastavaan paikalliseen korruptioon.</p><p>Kazakhstan, näytit minulle vielä tänäkin päivänä myönteisesti vehreyteen hukkuvan Almatyn, sen asukkaita, korkean kulttuuriisi edustajia, joita ilman käsitys sinusta jäisi vajavaiseksi.</p><p>Annat heille luvan puhua rehellisesti, toistaiseksi vielä annat heille tietä ja lupaat menestystä, korruption seinistä ja byrokraattisista esteistä riippumatta.</p><p>Otit meitä hyvällä ruoalla ja viihtyisillä kahviloilla vastaan, olit vieraanvarainen!</p><p>Kazakhstan, sinun iloinen ja miltei sallittoman hyveellinen kansa jakautuu kolmeen havaittavissa olevaan ryhmään: heihin, jotka määräävät ja varastavat; heihin, jotka sokeasti uskovat legendoihin ja sanaan; heihin, jotka kritisoivat ja yrittävät pitää kovaa ääntä, ja luovat jotain erityisen arvokasta ja ainutlaatuista.</p><p>Olit suuremmaksi osaksi hiljaa, mutta puolestasi puhuivat sinun ihmiset: enimmäkseen seksismistä; siitä, kuinka Kazakhstanissa on olla nainen – vaikeata ja kipeätä. Siitä, kuinka perheväkivallasta ja eriarvoisuudesta kärsivät äidit kasvattavat poikiaan juuri samaan muottiin ja rooliin, josta eniten itse kärsivä ja ovat valmiita pakenemaan.</p><p>Sinun kaupunkisi ovat naisten ja lasten oikeuksia puolustavia sosiaalisia ja agitoivia mainoksia täynnä, mutta ihmiset ovat sokeita ja kuuroja näille hädänhuudoille.</p><p>Kazakhstan on kiinnostavaa, että vanhempi sukupolvesi elää edelleen Neuvostoliitossa kuitenkin samalla itsensä mukaanlaskien nykypäivän Venäjän osaksi.</p><p>Voi, sinun loputonta Moskovan ja mielletyn paremman elämän ikävöintiä.</p><p>Kazakhstan herätit minussa ristiriitaisia tunteita.</p><p>Kazakhstan, saanko pyytää sinulta palvelusta – säilytä varjoni vuortesi selkään, heijastukseni sinun puhtaissa vesissä ja ääneni sinun arolla tanssivissa tuulissa. Palaan vielä hakeakseni ne takaisin.</p><p>________</p><p>Здравствуй, Казахстан</p><p>Нет, я не собралась ругать тебя или петь тебе дифирамбы, но в кармане путешественника – моём кармане – найдётся пара фраз о тебе и пара явных претензий.</p><p>Ты встретил меня Астаной – кукольным бездушным городом, глухим к просьбам народа и жадно съедающим нажитое другими; городом, за чьими просторами не видно жизни; претенциозным, величественным, строящим грандиозные планы; возникшем по щелчку пальцев тщеславного властелина, что не нашёл себе более скромного подарка, чем собственный город среди пустоты; нелепым шаржем на богатый нефтяной восток. Да, быть может, имеющем будущее, но и то украденное, выдуманное, эгоцентричное.</p><p>Казахстан, ты вернул меня в детство; усадив на узкие скамьи твоих ночных поездов, в каких ты перевозишь пласты былой советской истории; в каких тень советского патриотизма приобретает объём и реальность посредством долгих разговоров в душных купе и ещё более тесных плацкартах за поеданием привычных русскому народу курицы и варёных яиц, за игрой в дурака и рассматриванием степных пейзажей. Именно в этих поездах ты лоб в лоб столкнул нас с в итоге спасшей нас самой настоящей коррупцией.</p><p>Казахстан, ты показал мне положительно всё ещё утопающую в зелени Алматы, её представителей твоей казахской культуры, без которых представление о тебе было бы неполным. Ты позволил им говорить искренне, ты пока ещё уступаешь им дорогу и сулишь успех, несмотря на коррупционные стены и бюрократические препятствия.</p><p>Ты радушно встречал нас вкусной кухней и уютными кафе, ты был гостеприимен!</p><p>Казахстан, твой весёлый и донельзя добрый народ делится на три ярко выраженные группы: тех, кто диктует и ворует; тех, кто слепо верит в легенды и слово; тех, кто всё подвергает критике, пытается кричать и создаёт что-то ценное.</p><p>Ты много молчал, но за тебя говорили твои люди: о гендерной дискриминации; о том, как быть женщиной в Казахстане – тяжело и больно. О том, как страдающие от насилия и неравноправия мамы растят сыновей по тому же шаблону, от которого сами готовы бежать”ломая ноги”.</p><p>Твои города насыщены социальной рекламой и агитационными плакатами за права женщин и детей, но люди остаются слепы и глухи к этим крикам.</p><p>Казахстан, так интересно, что старшее твоё поколение всё ещё живёт Советским Союзом, причисляет себя даже к теперешней России. Ох эта твоя нескончаемая тоска по Москве и мнимой ”лучшей жизни”.</p><p>Казахстан, ты пробудил во мне неоднозначные чувства.</p><p>Казахстан, можно попросить тебя об одолжении – сохрани мою тень на хребтах своих гор, моё отражение в твоих чистых водах и мой голос в ветрах, что гуляют в степях. Я за ними вернусь.</p><img src="https://medium.com/_/stat?event=post.clientViewed&referrerSource=full_rss&postId=159bc621bbd3" width="1" height="1" alt="">]]></content:encoded>
        </item>
    </channel>
</rss>