Parallel Programming with Python First Edition

Jan Palach download

https://ebookultra.com/download/parallel-programming-with-python-
first-edition-jan-palach/

Explore and download more ebooks or textbooks

at ebookultra.com
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.

Maya Programming with Python Cookbook 1st Edition Herbez

https://ebookultra.com/download/maya-programming-with-python-
cookbook-1st-edition-herbez/

Parallel Programming with Intel Parallel Studio XE Wrox

Programmer to Programmer 1. Auflage Edition Stephen Blair-
Chappell
https://ebookultra.com/download/parallel-programming-with-intel-
parallel-studio-xe-wrox-programmer-to-programmer-1-auflage-edition-
stephen-blair-chappell/

Beginning Programming with Python For Dummies 3rd Edition

John Paul Mueller

https://ebookultra.com/download/beginning-programming-with-python-for-
dummies-3rd-edition-john-paul-mueller/

OpenCL Parallel Programming Development Cookbook 1st

Edition Raymond Tay

https://ebookultra.com/download/opencl-parallel-programming-
development-cookbook-1st-edition-raymond-tay/
Get Programming with Haskell First Edition Will Kurt

https://ebookultra.com/download/get-programming-with-haskell-first-
edition-will-kurt/

Automate the Boring Stuff with Python Practical

Programming for Total Beginners 1st Edition Al Sweigart

https://ebookultra.com/download/automate-the-boring-stuff-with-python-
practical-programming-for-total-beginners-1st-edition-al-sweigart/

Functional programming in Python 1st Edition David Mertz

https://ebookultra.com/download/functional-programming-in-python-1st-
edition-david-mertz/

Parallel Programming with Microsoft NET Design Patterns

for Decomposition and Coordination on Multicore
Architectures Patterns Practices 1st Edition Colin
Campbell
https://ebookultra.com/download/parallel-programming-with-microsoft-
net-design-patterns-for-decomposition-and-coordination-on-multicore-
architectures-patterns-practices-1st-edition-colin-campbell/

Python Programming An Introduction to Computer Science

John M. Zelle

https://ebookultra.com/download/python-programming-an-introduction-to-
computer-science-john-m-zelle/
Parallel Programming with Python First Edition Jan
Palach Digital Instant Download
Author(s): Jan Palach
ISBN(s): 9781783288397, 1783288396
Edition: First
File Details: PDF, 2.21 MB
Year: 2014
Language: english
www.it-ebooks.info
Parallel Programming
with Python

Develop efficient parallel systems using the

robust Python environment

Jan Palach

BIRMINGHAM - MUMBAI

www.it-ebooks.info
Parallel Programming with Python

Copyright © 2014 Packt Publishing

All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval
system, or transmitted in any form or by any means, without the prior written
permission of the publisher, except in the case of brief quotations embedded in
critical articles or reviews.

Every effort has been made in the preparation of this book to ensure the accuracy
of the information presented. However, the information contained in this book is
sold without warranty, either express or implied. Neither the author, nor Packt
Publishing, and its dealers and distributors will be held liable for any damages
caused or alleged to be caused directly or indirectly by this book.

Packt Publishing has endeavored to provide trademark information about all of the
companies and products mentioned in this book by the appropriate use of capitals.
However, Packt Publishing cannot guarantee the accuracy of this information.

First published: June 2014

Production reference: 1180614

Published by Packt Publishing Ltd.

Livery Place
35 Livery Street
Birmingham B3 2PB, UK.

ISBN 978-1-78328-839-7

www.packtpub.com

Cover image by Lis Marie Martini ([email protected])

www.it-ebooks.info
 Credits

Author Project Coordinator

Jan Palach Lima Danti

Reviewers Proofreaders
Cyrus Dasadia Simran Bhogal
Wei Di Maria Gould
Michael Galloy Paul Hindle
Ludovic Gasc
Indexers
Kamran Hussain
Mehreen Deshmukh
Bruno Torres
Rekha Nair

Commissioning Editor Tejal Soni

Rebecca Youé Priya Subramani

Acquisition Editor Graphics

Llewellyn Rozario Disha Haria
Abhinash Sahu
Content Development Editor
Sankalp Pawar Production Coordinator
Saiprasad Kadam
Technical Editors
Novina Kewalramani Cover Work
Humera Shaikh Saiprasad Kadam

Copy Editors
Roshni Banerjee
Sarang Chari
Gladson Monteiro

www.it-ebooks.info
 About the Author

Jan Palach has been a software developer for 13 years, having worked with scientific
visualization and backend for private companies using C++, Java, and Python
technologies. Jan has a degree in Information Systems from Estácio de Sá University,
Rio de Janeiro, Brazil, and a postgraduate degree in Software Development from
Paraná State Federal Technological University. Currently, he works as a senior system
analyst at a private company within the telecommunication sector implementing C++
systems; however, he likes to have fun experimenting with Python and Erlang—his
two technological passions. Naturally curious, he loves challenges and learning new
technologies, meeting new people, and learning about different cultures.

www.it-ebooks.info
 Acknowledgments
I had no idea how hard it could be to write a book with such a tight deadline among
so many other things taking place in my life. I had to fit the writing into my routine,
taking care of my family, karate lessons, work, Diablo III, and so on. The task was
not easy; however, I got to the end of it hoping that I have generated quality content
to please most readers, considering that I have focused on the most important thing
based on my experience.

The list of people I would like to acknowledge is so long that I would need a book
only for this. So, I would like to thank some people I have constant contact with
and who, in a direct or indirect way, helped me throughout this quest.

My wife Anicieli Valeska de Miranda Pertile, the woman I chose to share my love
with and gather toothbrushes with to the end of this life, who allowed me to have
the time to create this book and did not let me give up when I thought I could not
make it. My family has always been important to me during my growth as
a human being and taught me the path of goodness.

I would like to thank Fanthiane Ketrin Wentz, who beyond being my best friend is
also guiding me through the ways of martial arts, teaching me the values I will carry
during a lifetime—a role model for me. Lis Marie Martini, dear friend who provided
the cover for this book, and who is an incredible photographer and animal lover.

Big thanks to my former English teacher, reviser, and proofreader, Marina Melo,
who helped along the writing of this book. Thanks to the reviewers and personal
friends, Vitor Mazzi and Bruno Torres, who contributed a lot to my professional
growth and still do.

Special thanks to Rodrigo Cacilhas, Bruno Bemfica, Rodrigo Delduca, Luiz Shigunov,
Bruno Almeida Santos, Paulo Tesch (corujito), Luciano Palma, Felipe Cruz, and other
people with whom I often talk to about technology. A special thanks to Turma B.

Big thanks to Guido Van Rossum for creating Python, which transformed
programming into something pleasant; we need more of this stuff and less set/get.

www.it-ebooks.info
 About the Reviewers

Cyrus Dasadia has worked as a Linux system administrator for over a decade
for organizations such as AOL and InMobi. He is currently developing CitoEngine,
an open source alert management service written entirely in Python.

Wei Di is a research scientist at eBay Research Labs, focusing on advanced computer

vision, data mining, and information retrieval technologies for large-scale e-commerce
applications. Her interest covers large-scale data mining, machine learning in
merchandising, data quality for e-commerce, search relevance, and ranking and
recommender systems. She also has years of research experience in pattern recognition
and image processing. She received her PhD from Purdue University in 2011 with
focuses on data mining and image classification.

Michael Galloy works as a research mathematician for Tech-X Corporation

involved in scientific visualizations using IDL and Python. Before that, he worked
for five years teaching all levels of IDL programming and consulting for Research
Systems, Inc. (now Exelis Visual Information Solutions). He is the author of Modern
IDL (modernidl.idldev.com) and is the creator/maintainer of several open source
projects, including IDLdoc, mgunit, dist_tools, and cmdline_tools. He has written
over 300 articles on IDL, scientific visualization, and high-performance computing
for his website michaelgalloy.com. He is the principal investigator for NASA
grants Remote Data Exploration with IDL for DAP bindings in IDL and A Rapid Model
Fitting Tool Suite for accelerating curve fitting using modern graphic cards.

www.it-ebooks.info
Ludovic Gasc is a senior software integration engineer at Eyepea, a highly
renowned open source VoIP and unified communications company in Europe.
Over the last five years, Ludovic has developed redundant distributed systems
for Telecom based on Python (Twisted and now AsyncIO) and RabbitMQ.

He is also a contributor to several Python libraries. For more information and

details on this, refer to https://github.com/GMLudo.

Kamran Husain has been in the computing industry for about 25 years,
programming, designing, and developing software for the telecommunication
and petroleum industry. He likes to dabble in cartooning in his free time.

Bruno Torres has worked for more than a decade, solving a variety of computing
problems in a number of areas, touching a mix of client-side and server-side
applications. Bruno has a degree in Computer Science from Universidade Federal
Fluminense, Rio de Janeiro, Brazil.

Having worked with data processing, telecommunications systems, as well as app

development and media streaming, he developed many different skills starting from
Java and C++ data processing systems, coming through solving scalability problems
in the telecommunications industry and simplifying large applications customization
using Lua, to developing apps for mobile devices and supporting systems.

Currently he works at a large media company, developing a number of solutions for

delivering videos through the Internet for both desktop browsers and mobile devices.

He has a passion for learning different technologies and languages, meeting people,
and loves the challenges of solving computing problems.

www.it-ebooks.info
www.it-ebooks.info
I dedicate this book in the loving memory of Carlos Farias Ouro de Carvalho Neto.

–Jan Palach

www.it-ebooks.info
www.it-ebooks.info
 Table of Contents
Preface 1
Chapter 1: Contextualizing Parallel, Concurrent,
and Distributed Programming 7
Why use parallel programming? 9
Exploring common forms of parallelization 9
Communicating in parallel programming 11
Understanding shared state 12
Understanding message passing 12
Identifying parallel programming problems 13
Deadlock 13
Starvation 13
Race conditions 14
Discovering Python's parallel programming tools 15
The Python threading module 15
The Python multiprocessing module 15
The parallel Python module 16
Celery – a distributed task queue 16
Taking care of Python GIL 16
Summary 17
Chapter 2: Designing Parallel Algorithms 19
The divide and conquer technique 19
Using data decomposition 20
Decomposing tasks with pipeline 21
Processing and mapping 22
Identifying independent tasks 22
Identifying the tasks that require data exchange 22
Load balance 23
Summary 23

www.it-ebooks.info
Table of Contents

Chapter 3: Identifying a Parallelizable Problem 25

Obtaining the highest Fibonacci value for multiple inputs 25
Crawling the Web 27
Summary 28
Chapter 4: Using the threading and concurrent.futures Modules 29
Defining threads 29
Advantages and disadvantages of using threads 30
Understanding different kinds of threads 30
Defining the states of a thread 31
Choosing between threading and _thread 32
Using threading to obtain the Fibonacci series term with
multiple inputs 32
Crawling the Web using the concurrent.futures module 36
Summary 40
Chapter 5: Using Multiprocessing and ProcessPoolExecutor 41
Understanding the concept of a process 41
Understanding the process model 42
Defining the states of a process 42
Implementing multiprocessing communication 42
Using multiprocessing.Pipe 43
Understanding multiprocessing.Queue 45
Using multiprocessing to compute Fibonacci series terms
with multiple inputs 45
Crawling the Web using ProcessPoolExecutor 48
Summary 51
Chapter 6: Utilizing Parallel Python 53
Understanding interprocess communication 53
Exploring named pipes 54
Using named pipes with Python 54
Writing in a named pipe 55
Reading named pipes 56
Discovering PP 57
Using PP to calculate the Fibonacci series term on SMP architecture 59
Using PP to make a distributed Web crawler 61
Summary 66
Chapter 7: Distributing Tasks with Celery 67
Understanding Celery 67
Why use Celery? 68
Understanding Celery's architecture 68
Working with tasks 69

[ ii ]

www.it-ebooks.info
 Table of Contents

Discovering message transport (broker) 70

Understanding workers 70
Understanding result backends 71
Setting up the environment 71
Setting up the client machine 71
Setting up the server machine 73
Dispatching a simple task 73
Using Celery to obtain a Fibonacci series term 76
Defining queues by task types 79
Using Celery to make a distributed Web crawler 81
Summary 84
Chapter 8: Doing Things Asynchronously 85
Understanding blocking, nonblocking, and asynchronous operations 85
Understanding blocking operations 86
Understanding nonblocking operations 86
Understanding asynchronous operations 86
Understanding event loop 87
Polling functions 87
Using event loops 89
Using asyncio 89
Understanding coroutines and futures 90
Using coroutine and asyncio.Future 90
Using asyncio.Task 92
Using an incompatible library with asyncio 93
Summary 96
Index 99

[ iii ]

www.it-ebooks.info
www.it-ebooks.info
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
kukkaiskimppu. Hän ehtii sen juuri Alinelle antaa ja kuiskata:

— Sen sisässä on jäähyväistervehdys Akseli-herralta

paperilapussa. Lukekaa se heti rannasta päästyänne. Sieltä löydätte
myös unohtamanne rintaneulan, selityksen siihen ja kaikkeen…

— Köydet irti!

Ja laivan siivet ponnistelevat vettä vastaan ja laineet lyövät

laitoihin niin surullisen kolakasti. Syksyinen sankka sumu on
selvennyt ja tuon tuostakin vilahtaa aurinko pilvien lomasta tehden
huikaisevia valojuovia veteen.

Kun "Seura" sivuuttaa Vasikkasaarta, ajaa vossikka täyttä laukkaa

alas rantaan. Kärryissä istuvista herroista sanoo toinen:

— Se menee jo tuolla…

— Noo, reverte! oli lakooninen vastaus.

— Mutta kun siinä menee mukana tuo tuntematon… niinhän Akseli

sanoi.

— Mitäpä siitä, annoithan rintaneulan jo Akselille. Tunsikohan

Akseli hänet? Hän näytti hiukan omituiselta…

— Annoin kyllä, vaan olisinpa ollut huvitettu näkemään tuota

"rouvaa" — rouvaksihan Akseli häntä sanoi.

— Minnekä ajetaan, kysyi vossikka.

— Takasin — kapakkaan.
 — Niin, kapakkaan ja huomenna hevoskyydillä vaiko jo tänään,
kysyi harmistuneena toinen.

— Hyvä huommenna, paras tänäpäivänä.

Akseli oli tavannut molemmat tuttavansa Alinen portilta

palatessaan ja he olivat ilomielin ilmaisseet löytönsä hänelle.

Hiukan hämmentyen oli hän selittänyt puuhaavansa rintaneulan

palvelijansa kautta omistajalleen.

— Tunnetko ehken hänet, olivat he kysyneet.

— Noo, hän oli kylpyvieraita… oli Akseli jotenkin tyynesti

vastannut, sillä hän oli huomannut, etteivät he olleet häntä
tunteneet.

Saatuaan neulan, meni hän kotiinsa, kirjoitti suurimmassa

kiireessä selityksen sen takasinsaantiin ja liitti jokseenkin kaihoisat
jäähyväisensä paperille, jonka jätti palvelustyttösen rantaan
vietäväksi. Itse kulki hän kujakatuja pitkin melkein juoksujalassa
niemelle ja niin aivan peräniemelle, jonne istui "Seuran" sivukulkua
odottamaan. Sen oli kirjeessä niin sopinut.

Tuskin oli hän istuutunut niin jo sai seisalleen nousta, sillä Seura
tulla tohkasi salmea pitkin. Ahmien katseli Akseli ohikulkevaa alusta
ja nähtyään parin liinoja laivasta liehuvan, heilautti omaansa hiukan,
vaan käsi hervahti ja häneltä pääsi heikko huudahtus.

— Anteeksi… kuiskasi hän mielenliikutuksestaan melkein

mielipuolena… hyvästi…
 Ja hän jäi tuijottamaan laivaan, josta valkoinen nenäliina yhä
vilkutti. Hän sitä tuskin näki. Hänestä tuntui kuin olisi hän äskettäin
tehnyt anteeksiantamattoman rikoksen eikä kuitenkaan tehnyt sitä.
Aikoi heittäytyä laineihin, jotka laivan kokasta lähteneinä rannan
syliin kuollakseen kiirehtivät…

— Anteeksi… Aline…! — Hän vilkutti.

Vaan pilvinen taivas oli revennyt ja suuresta pilvien railosta paistoi

aurinko suoraan veden pintaa vasten alkaen Susisaaresta
Hietasaloon päin ja niin häikäisi häneltä selän takaa maat ja metsät.
Näytti siltä kuin ei maata olisikaan lähellä ja kuin "Seura" olisi
laskeutunut jo alas merta taivaanrannalla näkymättömiin.

Sinne näytti olevan niin pitkä matka, ääretön aivan…

Ja Akseli tuijotti yhä taivaanrannalle, vaan ei sieltä mitään

näkynyt. Kallanselkä kohisi ja vaahtopäiset aallot kohoilivat
vimmatuina, ikäänkuin eivät koskaan olisi aikoneet asettua.

VI.

Kesäinen päivä noin kahdeksan vuotta edelläkerrottujen tapahtumien

jälkeen. Niemi täydessä loistossaan. Puut vielä vaalean vihreissä
verhoissaan, vasta kun niihin Juhannuksen seudussa pukeutuneet.
Korkea heinikko teiden kahdenpuolen tuulen hengessä hiljalleen
heiluen henkii tuoresta tuoksuaan sekoittaen sitä tuomien tuohkuun
ja lehtien lemuun. Linnut juuri aamuvirsiään helteen ajaksi
lopettelevat… mehiläiset vaan uutterina ketoa kiertelevät ja kukasta
toiseen sen suloista suudelmaa ryöstääkseen rientävät.
 Ihmisiä yksin, parittain ja parvissakin kiertelee koivuja kasvavia
kujateitä. Yksi ja toinen heistä kummastellen taakseen katsoo
pariskuntaa lapsineen, jotka eivät näytä näiltä mailta olevan, rouva
mustissaan… päivänvarjokin musta. Herran musta parta ja tukka
osoittaa myös että muukalaisia ovat. Käsikainalossa he käyvät
tuontuostakin seisahtuen pienoistaan, arviolta noin neljän vuoden
vanhaa poikaansa katsomaan, se kun aina jotakin mielestään uutta
löydettyään sen katselemiseen kiintyy.

— Miksi ei Zaida mukana seurata saanut, kysyy rouva katseensa

avonaisesti käsipuolessaan kävijään kääntäen.

— Ole huoleti, Aline, kyllä katsomme kultaistamme, eihän ole

kiirettä minnekään. Sitäpaitsi saahan Zaida kyllin usein häntä vaalia
ja muuten, niin muistojenikaan tähden…

— Ai, katsoppas… pois on jo purettu… He olivat tulleet

kylpyhuoneen kohdalla, josta entinen ravintola oli pois purettu.
Äänettöminä astelivat he edelleen, laskeutuivat lammille päin niemen
kapeimmalle kohdalle, siitä kentän laitaa hiljalleen Alinelundiin päin
kävelivät.

Arvannet jo, keitä nuo muille oudot muistoissaan eläjät olivat.

Alinelundissa he istuutuivat. Poikanen yhä ympärillä häärien kukkia

etsi.

— Akseli, alotti rouva taas puheen, ajapa pois ikävät mielestäsi,

rauhoitu vihdoinkin… täällä… Käännä huomiosi luonnon tyyneen
rauhaan, johan sekin sanoo sinulle, että kaikki on sovittu…
 — Niin, melkeinpä siltä näyttää, vaan kuitenkin, kun minä elävästi
muistan kaikki. Puita tutjuttelevan tuulen intohimoiset huudot ja
oman mieleni silloiset, tahtomattani tulleet häijyt himot, niin…

— Guido! Lapseni!… Akseli!… huudahti rouva ja peitti käsillään

silmänsä.

Samassa kuului pulskahdus. Pieni poikanen oli kalliolta järveen

kaatunut. Heikon huudon päästettyään vajosi raukka vedenpinnan
alle.

Onneton isä meni yhdellä hyppäyksellä perästä, sai kiini vajoavan

lapsensa ja nosti sen sylissään maalle pyörtyneen puolisonsa eteen,
vaan, niinkuin näytti, — kuolleena.

Hän ei tiennyt, mitä tehdä. Vuosia hautomansa ajatus taas

mieleen tuli. Mielipuolen tavoin hyssytteli hän lasta sylissään ja
puoleksi kuiskaili:

— Aline… nouse… nyt on sovitus… saatu… Tahdotoin ajatusteni

rikos oli rikos taivasta vastaan… se vaati uhrin… lapseni ainoan.

— Sovitus? kuului käheä ääni. Se oli rappeutunut mustaan

kiiltävään nuttuun puettu herrasmies, joka sen kysyi. Silmät
katselivat kummasti syvistä kuopistaan, jotka eivät mitään
miellyttävää vaikutusta katsojaan tehneet.

— Mitä puhuitte sovituksesta…?

Ei Akseli häntä huomannut. Hän hyssytteli yhä lastaan, jonka

suusta pullahti vettä. Hän käänsi lapsen suun alaspäin.
 — Onnetoin! unohdin ensimäisen toimenpiteen, niin lääkäri kuin
olenkin… Lapseni, pikkuseni… tointui hän vähitellen
säikähdyksestään.

Paikalle saapui pari naista.

— Hoi, tule tänne, huusi toinen, tänne Alinelundiin!

— Aline…? huudahti herra, vaan tukahdutti kuitenkin ja alkoi

hieroa lastansa, joka aukaisi elottomat silmänsä ja sitä mukaa
heikosti hengittääkin alkoi.

— Auttakaa avutonta vaimoani, tuokaa vettä,… tuoltapuolen,

osoitti hän, valelkaa sillä ja hierokaa ohauksia.

— Hyi! Sihteeri-Timo… sanoi hiljaa naisista toinen.

— Niin, Sihteeri-Timo… Mies huokasi ja käänsi katseensa salmelle

päin ja nurmelle asettautui, siihen kauvaksi istumaan jäi.

— Missä olemme? Kutsuitko minua, Akseli kysyi tointunut rouva,

kun oli vedellä päätä valeltu, Guido…?

— Tässä… Elää…

— Niin, elää… hänhän…

— Luiskahti veteen, josta kuitenkin onnistuin pelastaa hänet,

jatkoi herra, joka näki että hetken säikähdys ja tuska olivat kovasti
vaikuttaneet hänen vaimoonsa.

Vielä pullahti vettä pienokaisen suusta ja alkoi hän vähitellen itkeä

nyyhkytellä.
 — Guido… oma… pikku Guido… silitteli rouva lastaan, jonka
hellästi isän sylistä omaansa otti.

— Nyt on rauhallinen mieleni… Jumalan kiitos! Se on sovitettu ..

sekä täällä että ylhäällä tuolla.

— Niin, Akseli, sovittu… ylhäälläkin… nyt vasta voinemme alkaa.

— Sovitettu…? tapaili mies nurmella tuntemattomien sanoja ja

katseli — outo, mielipuolen katsetta muistuttava ilme silmissään —
avaruuteen.

Mutta saaresta salmen takaa kukahteli käki alkaneen kesän onnea

ennustellen.

Petu parka…

Kauan oli tuo salainen pelko jo Petua ahdistellut. Se oli valvottanut

häntä jo monesti puoliyöhön, Sittekin kun aina nukkua yritti, säikähti
hän pienintäkin pauketta, joka tuntui hänestä kauhealta kuin maan
halkeaminen. Nyt hän niityn yli heinään ajaessaan reessä istuen taas
mietiskeli. Hän olisi tahtonut niistä muillekin kertoa, kysellä, vaan ei
uskaltanut. Nauravat, ajatteli hän, mutta ne uskovat itsekin, uskovat
varmasti, vaikkeivät ole uskovinaan…

Hänen silmänsä olivat raukeat, ja hajamielisenä katseli hän suolle

tien toisella puolen.

— Mitenhän oikeastaan käy, särkyyköhän kaikki sirpaleiksi…

kaikki…?
 Ei hän ollut ensin uskonut, vaan Pilpalla uskovaisten kokouksessa
käydessään oli hihhulien hillitön ilo ja puoleensa vetävä varmuus
hänetkin voittanut. Nehän kertoivat hajalla hapsin ja palavin silmin,
naurun ja itkun vuoroin vaihdellessa toisilleen, kuinka aika oli tullut,
jolloin heidät temmataan täältä…

— Entäpä jos se sittenkin olisi totta… jos niille nyt oli annettu
ennustuslahjat… ja tuo puhuva lapsi Pietarissa, josta sanomat
kertoivat… epävakaiset ilmat, lumisateet yhtämittaiset. Mutta, ei!…
Sanotaanhan että siitä hetkestä…

Viimeinen ajatus rauhoitti — vaan hetkeksi. Tuon sanomissa

kerrotun ihmelapsen puhe ja "kolme keskustelevaa miestä taivaan
rannalla" .. olivat ne niin varmoja todistuksia… eli olivathan ne
varoittavia ilmiöitä; niinhän ennenkin ensimäisessä tulemisessa…
tähti outo idän taivaalla… Olihan ennustettu että nuorukaisten pitää
näkyjä näkemän ja… lasten ja imeväisten suusta… Suuri Jumala!
anna minulle rauhasi ja varmuus, varmuus… totuutta pisara
tietämättömyyteeni…

Hän kuvaili jo mielessään idän taivasta, joka leimusi palavana,

samassa kuin kauhea jylinä kävi idästä länteen… enkelit yhtäkkiä
pilvistä itsensä ulospuhkaisten… suuret pasuunat huulillaan, sellaiset
pitkät, joita oli kuvissa nähnyt. Niiden hirvittävä pauhu kautta
taivaan… ihmisten valitushuudot surkeat, kohti korkeutta kohotetut
kädet… yhtäkkiä taivaan repeäminen hirveästi paukahtaen ja
kirkkaus…

Petu ummisti silmänsä. Sydän sytkytti pelosta ja huulensa

sopottivat rukousta kiihkeää ja sekavaa.
 Ladolla hän tuskin sai häkkinsä täyteen ahdetuksi. Mielessä vaan
nuo kuvat kulkupuheiden ja muistamiensa raamatun paikkojen
vahvistamina muuttelivat yhäti muotoansa. Ne olivat kauhistavia
kuvia. Hän kuvitteli mielessään kuun veriseksi, auringon tulta
syyteleväksi, kasvavaksi, kieppuvaksi hirviöksi… ja häntä peloitti. Kun
hän ei vielä olisi valmis…

Hän oli rukoillut jo kauvan illoin ennen maata panoaan, rukoillut

oikein rukoilemisen oppia, anteeksi antoa, sovitusta omasta ja
kaikkien ihmisten puolesta, vaan tuo painajainen ei poistunut.
Aamuisin oli hän virkeämpi, vaan tavatessaan toisia oli hän
huomaavinaan jotakin vaiteliasta ja salaista pelkoa heissäkin,
samallaista kuin sekin, joka häntä ahdisti. Jos minne meni, kaikkialla
siitä puhuttiin ja eräästä kirjasta, jota Petullekin olivat lukeneet,
tiesivät päivänkin… Oi, oi! Se vaan läheni…

Tällä tavoin aamuinen virkeys aina sairaloiseksi muuttui.

Jo alkoi hämärtää kun hän heinäkuormineen salolta palasi.

Verkkaan oli hevonen saanut astua, omin neuvoinsa kulkea. Vanha
talon palvelija kun oli, kuitenkin oikeita teitä osasi. Ei mikään koko
pitkän, hänestä pitkän, päivän aikana ollut hänen huomiotaan
herättänyt. Kuni unessa oli kuormansa kääntänyt, sen päällä lojuen
ajatuksissaan kotiin ajanut. Pihaan päästyään ei häkkiä latoon
tyhjentänyt, toisen piti mennä sitä tekemään.

Sairaaksi Petu itseään valitteli, päätänsä polttavan sanoi. Ei

maistunut ruoka, eikä kahvikaan kelvannut, vuoteelle pyrki. Siihen
päästyään alkoi tulesta ja taivaasta houria.

Hetkeksi raukesi, unen tapaiseen silmänsä ummisti.

 Isä rupesi äsken tullutta lehteä lukemaan. Suuresta pyrstötähdestä
siinä kerrottiin. Sen piti kohta näkyä… näinä päivinä… lännen
taivaalla. Lehti puolestaan selitti ettei siitä muka mitään vaaraa
ollut… siivolla kulkisi sivu… muutamien päivien kuluttua katoaisi.

— Mutta jos ne vain lohduttelevat, koettelevat maailmanlopun

pelkoa puheillaan poistaa. Turhaa tarinoivat… tuleehan se kohta…

Petu se näin puhelee juttuun herättyään taas… lehden käsiinsä

haki.
Varmaksi muuttui asia heti.

— Niin se on… kohta räjähtää, räjähtää!

— Poika hourii, on vilustunut, isä virkkaa ja äidin konjakkia hakea

käskee.

Ei hae äiti, on salainen uskovaisten ystävä, viinan vihaaja, itsekin

varmasti uskoo maailman kohta loppuvan.

Pilvessä on taivas. Läntisellä taivaan rannalla laajenee pilvien

lomassa laskevan auringon iltainen leimu. Vuoteellaan Petu
kuumeessa väänteleikse, äiti vierellä Jumalasta haastelee, muut
nukkuvat. Kohta äitikin, iltauninen kun on, sängyn pään pohjan
penkille painaksen, nukkuu. Yksin jää Petu hourailemaan ja
katsomaan mielikuvituksensa yhä kirkastamaa valojuormua lännen
taivaalla, jota pyrstötähdeksi luulee. Poskia ja otsaa polttaa kuni
tulella, väsyneeltä tuntuu koko ruumis ja rukousta sopottaen uupuu
hän aamupuoleen yötä rauhattomaan uneen, josta aamuvarhaalla jo
mielipuolena herää.
 Ei hän raivoo, vaan höpöttää Jumalasta, tulesta, taivaasta,
enkeleistä, pasuunista ja taas Jumalasta… Isä poikansa kummallisen
katseen nähtyään itkuun vääntyy, äitikin erehdystään katuen
katkerana ääntää:

— Petu parka…

Huhtikuulla —98.

Huokauksetonta rakkautta.

Se vasta rakkautta, kun ei tiedä koska se syttyy, kuinka se syttyy

ja kuka sen sytyttää! — — —

Ada istui kotitalonsa tikapuihin kiinnitetyssä nuorakiikussa, jonka

lapset olivat siihen laittaneet, ja lauleli lasten laulua:

"Lii, lii, liikkuu, kissan jalka se kiikkuu…"

Hän oli kummallisen leikkisällä tuulella. Pyhäaamun tyyneys ja

kirkkaus ja mikähän lieneekin mielen niin kevyeksi pehmitellyt.
Juhannuksena, joka tänä vuotena sattui lauvantaiksi, oli hän ollut
kirkolla, ja nyt muun väen sunnuntaina sinne mennessä ja osan
vanhemmasta väestä jo lauvantaina jäädessä, tullut kotimieheksi.

Oli nyt toisen palvelustytön, vanhan ruotivaivasen ja rengin kanssa

yksin talonväkeä kotosalla. Ruotivaivainen, Orpo-Aku, lojui pihanpää-
kamarin akkunan alla pientareella, piikatyttönen istui tuvassa ja luki
"sunnuntailukemista" edellisen keskiviikon lehdestä, renki mihin
lienee kadonnut, niin että Ada oli yksin pihalla.
 Hän ei ollut enään mikään lapsi. Kahdeskymmenesviides vuosi oli
jo parin, kolmen kesän takana, vaikka sitä ei hänestä itseltään
huomannut, siksi oli hän vielä nuorekkaan ja sirkeännäköinen.

Hän potkasi itseään kiikussa ylemmäksi ja veteli vapaudessaan

oikein pitkään:

"Lii-i, lii-i, liikkuu, kissan jalka se kiik… kuu…"

— No, sulla ne on nuo laulut, kuului silloin takaa.

— Onhan mulla, ostatko? vastasi Ada, äänen hyvin tuntien,

päätään kääntämättä.

— Miksikä en ostaisi, kun tietäisin, millä maksaisi. Rahoillako nuo

vai…

— Ei rahoilla vähillä, mutta…

— Ettäkö hyvillä puheilla?

— Sinunko puheillasi? Pyh!

— Jos ei minun niin muiden.

— Entäpäs jos puhuisivat muut omaan pussiinsa? Ja muuten,

mitäpä sinun puolestasi puhuisivatkaan?

— Sen puhuisivat, minkä puhumaan pyytäisin.

— Etkö itse voisi puhua kun muita puhemieheksi…

Ada punastui, potkasi kiikkua ja puri huultaan.

 — Puhemiehestäkö puhuit? toinenkin pisteliääksi muuttui.
Laulujesi ostostahan alku oli… mutta sitä suu puhuu mitä sydän
ajattelee. Sitäkö sinäkin. Ada, vielä ajattelet… ja minä kun olen
luullut että olisit jo konttisi Kyöpeliin nostanut.

— Eikö tuolla silti liene sijaa sinunkin kontillesi? Oli sattunut Adan
arimpaan ajatukseen.

— Omasi viereiseksikö olet konttiani ajatellut, vai sinnekö

vanhojen poikien puoleiselle mäelle? pisti toinen ja suupielissä kareili
tällä kertaa omituinen salatun ivan ilme, joka tavallisesti oli noille
vähän velttopiirteisille huulille vieras.

— Miksi sinä minua aina pilkkaat? Sitäkö varten tänne nytkin tulit?

— Voinhan mennä poiskin; muuten itsehän alotit ivailun.

— Niin, minä nyt olen kerran sellainen… Tarvitseeko siltä sinun

häijyksi heretä?

— Tarvinneeko tuota heretä, kun entuudestaan jo on paha. Eihän

minun tosin nytkään olisi tarvinnut enemmän kuin muulloinkaan,
vaan kun sinäkin taas… miksi meidän aina pitääkin riidellä,
ventovierasten!

Naapurin Aatu, noin kolmisen kymmenen korvilla oleva nuori mies

istuutui näin sanoen tikapuitten alimmalle piille, katseli Adaa ja
viimeisten sanojensa jälkeen syntyneen pitkän vaitiolon katkaisten
sanoi hän kuin puheenainetta muuttaakseen:

— Mansikatkin ne jo ovat kypsiä.

 Ada ajatteli ja muisteli juuri, että Aatu ja hän todellakaan tuskin
koko elinaikanaan olivat kunnon puhetta keskenään vaihtaneet.
Eiköhän tuota edes pilanpäiden sopisi kerran koettaa? Entistä
alemmalla äänellä hän sentähden vastasi:

— Joko lienevät…

— Ovat. Minä tulenkin marjasta ja ajattelin tässä nyt, että…

Hän haki aitan takaa heinikosta omatekoisen tuohisen, joka oli

täynnä tuoreita mansikoita.

— … että jos sinäkin tahtoisit maistaa. Eikö mennä tuonne

rannalle haavistoon istumaan? Olisi tuo hiukan naurettavaa, jos joku
kirkolta tulija löytäisi meidät tässä yhdessä marjoja syömästä.

— Meidät… Tuo oli Adalle niin kovin outoa. Sanaakaan sanomatta

nousi hän kiikusta ja asteli Aatun rinnalle. Äänettöminä he sitten
laskeusivat tähkäätekevän rukiin aitaamaa heinikkopolkua
rantahaavistoon, jossa nurmelle istuutuivat.

Kun marjatuohinen oli puhtaalle heinikolle yhtä etäälle

kumpaisestakin asetettu, otti Aatu heinänkärellä mehevän mansikan
suuhunsa ja sanoi:

— Minkähän tähden ihminen on niin paha?

Ada hypisteli havunneuloja marjojen välistä ja vastasi enemmän

omille ajatuksilleen kuin Aatun filosofiseen kysymykseen:

— Ethän sinä ole paha; minähän olen paha ollut…

— Lienetkö tuota sinäkään sen pahempi kuin muutkaan…

 — Elä sano, kyllä olen…

— Enhän minä ole sanonutkaan, että ei sinussakin olisi pahaa ja

hylättävää, vaan minusta tuntuu sittekin siltä kuin…

— Miltä? Sano pois, kehoitti Ada, kun Aatu yht'äkkiä tuumivana

keskeytti.

— En tiedä kehtaisiko tuota… enkä minä oikein osaa. — Syöhän

sinäkin marjoja!

— Kyllähän minä syön, vaan itsehän et… Sanohan nyt kuitenkin,

mitä ajattelit.

— Niin… arvelin sanoa, että minusta tuntuu siltä kuin… Ei, en minä
osaa… etkä sinä ymmärrä sitä, kun en ymmärrä itsekään.

— No, mitä se sellainen…? Sano nyt vaan!

Aatu katsoi heinikkoon, katsoi Adaan, järvelle ja taas Adaan, ja

kietaisten yht'äkkiä kätensä Adan vyötäreille sanoi hän aivan
tulipunaisena ja melkein hätäillen:

— Voi, kun sinä olet minusta hyvä!…

Ada punastui, katsoi heinikkoon, järvelle, Aatuun ja taas

heinikkoon ja oli vaiti. Aatun käsi sai jäädä vyötäreille.

— Ethän, hyvä Ada, pidä minua häijynä?

Ada katsoi Aatun silmiin. Ne näyttivät rehellisiltä ja oli niissä

entistään somempi ilme. Hän kietasi kätensä Aatun kaulaan ja sanoi:
 — Sinä olet ollut minusta oikein hyvä jo kauvan, en voi sanoa
kuinka kauvan, mutta oikein, oikein, oikein hyvä olet sinä vasta nyt…
siltä ainakin tuntuu.

— Ada…

— Aatu…

— Niin, molempien nimet alkavat aa:lla, tokasi Aatu hämillään,

löytäen nimistäkin synnynnäistä sopusointua.

— Voitko nyt jo sanoa, mitä äsken et voinut?

— Ajattelin sanoa, että minusta tuntuu siltä kuin minä sinua…

rakastaisin…

— Aatu!…

— Ada!…

Tässä rakkaus poltti molempien sydämistä väliseinät, niin että

kahdesta tuli yksi, mutta tänäkään päivänä eivät he vielä tiedä,
kummastako kipinä ensin syttyi.

Ei koskaan.

I.

— Onko totta että Leenua ja Tuohelaa juhannuspyhinä ensi kertaa

kuulutetaan, kysyi Manssikkalan Tilda Suontaustan vanhalta Sillalta,
joka pitkin solaa asteli kylältä Manssikkalaan päin.
 — Ss! veti Silla varovaisesti ja käänteli väärässä olevaa päätään
ympärilleen. — Hyvää iltaa, Tilda, ettehän vielä liene marjassa,
vielähän ne ovat kovalla raa'alla, toinen puoli vasta punertaa.

— Silla, sanokaapas, olisin niin utelias tietämään.

— Utelias? jamasi Silla ja käänteli päätään, ei saa olla utelias kun

on vasta neljänkolmatta vanha, vielä ennättää.

— Mutta, minun pitää tietää.

Tilda melkein tiuskasi. Hän oli tunnettu liian kuumaveriseksi.

— Vai pitää, miksi pitää?

— Älkää kiusatko. Silla kyllä tietää. Jos sanotte asiani, saatte

nimikkolampaani villat. Onko se totta… kuuluutetaanko niitä?

— Vai niin, vai pitää tietää. Mutta jos minä sanon: on totta, niin
minä valehtelen…

— Silla!

— Ja jos minä sanon: ei ole totta, niin siiloinkin minä valehtelen.

— Ovatko ne siis pelkkiä huhuja ja kulkupuheita, juoruja, ovatko,

Silla?

— Kaikki puheet ovat kulkupuheita ja lapsille ei saa antaa tulta

käteen, ne…

— Lapsille, lapsille, olenko minä lapsi, ja Tilda alkoi itkeä

sydänalaansa pidellen, minäkö lapsi, Silla, minäkö? Niin, älkää
puhuko enään lapsista…
 — Eikö lapsista…?

Silla katsoi omituisen tarkkaavasti Tildaan, joka oli aivan menehtyä

itkuunsa.

— Kas, niin, itkee kuin lapsi ikään.

— Silla, Silla, jos et usko, revin silmät päästäsi… Ei, ei, istukaa
tuohon kivelle, ei, nouskaa yli aidan, tulkaa tänne. Minulla on teille
vähän puhuttavaa.

Näin leppyen ja silmiään kuivaillen nousi Tilda veräjän yli ja

laskeusi piennarta pitkin laihon lävitse rantalehikkoon.

— Mutta älkäähän toki, ukkonen on ilmassa, väitti Silla, vaan

seurasi kuitenkin helmat koholla jälessä.

— Tulkaa nyt vaan! Onhan tuo ollut koko päivän eikä ole tuon
kummempaa… tulkaa pian etteivät näe kotoa.

Taloon oli vain noin yhden kilometrin matka.

Silla oli tällaisiin tottunut. Koko kylän tyttöjen uskottuna nuuski

hän asiat joka talosta selville, vaan ei koskaan kertonut enempää
kuin oli tarpeen; piti loput omina tietoinaan. Viimemainitun
ominaisuutensa takia pysyi hän hyvissä kirjoissa ja pidettiin häntä
yleensä ihmisenä, joka tiesi paljon, vaan kertoi vähän.

He istuivat nyt molemmat rannalle. Mitä he siellä puhuivat, emme

tiedä tahi tohdi tietää, vaan kun he myöhällä palasivat, puisteli Silla
tavallista enemmän päätään, murisi jotakin varomattomista lapsista,
oikeudesta, vääryydestä ja jos mistä.
 Tildan silmät olivat itkettyneet.

*****

Juhannuksen edellisenä lauvantaina istuu H:n rovasti

virkahuoneessaan ja selailee seuraavan sunnuntain tekstin
käsikirjoitusta. Hän on noin 50 vuoden ijillä, karkeannäköinen ja jo
paikkakunnalla kuuden vuoden olinajallaan ankaraksi
sielunpaimeneksi tunnettu. Loppuun luettuaan hymähtää hän
tyytyväisenä ja ottaa esille kuulutuspapereita. Niitä selaillessaan hän
aina puoliääneen ynähtelee ja saa siitä selville seuraavia:

— Keijolan emännän edestä kiitos… Hän oli hyväsydäminen

mummo… viime talvena vielä kinkerissä luetin häntä… Ei ollut
parasta lukunsa, vaan ehkäpä Herra on lukenut hänen sydämensä
kirjan. — Kuntakokous… hm! — Se on aika ylpeä mies tuo
Manssikkala, niinkuin koko sukukin käy täälläkin kuulutuksineen kuin
kruununvouti…

Samassa joku tuli huoneesen. Rovasti ei sitä huomannut, vaan

jatkoi:

— Kyllä Herra ylpeät nöyrryttää. Joka tahtoo olla ensimäinen, se

olkoon viimeinen… Mitäs nämä ovat? Avioliittoon kuulutettavia… Nuo
ovat kolmannen, nuo toisen kerran. Mistähän Sandra nyt saanee
uuden palvelijattaren kun Anni menee naimisiin… Ensikertaa…

Vieras ovensuussa rykäsi. Tarkoitus oi huomauttaa hiljaa ja

häiritsemättä rovastia, vaan äänessä oli jotakin hätäistä. Rovasti
nosti silmiään.
 — No, Manssikkalan Tilda, melkein huudahti rovasti, oletko tullut
viimeinkin rippikirjoitusta varten?

Sana viimeinkin näytti vihlasevan kuin veitsellä ovensuussa

seisojaa, joka oli tosiaankin ylpeän Manssikkalan ainoa ylpeä tytär
Tilda.

— En, oli lyhyt vastaus.

— Etkö?

Ja rovasti katsoi tutkivasti Tildaa, jonka äänessä oli jotakin

moitittavaa.

— Mitä varten sitte, isäsi asioillako?

— En kuin omillani.

Rovasti pani paperit pois käsistään, pyysi Tildaa istumaan,

tervehtimättä sen enempää.

— No, sanoi hän sitten odottavana, onko sydämelläsi jokin synti

painamassa? Tunnetko sisimmässäsi tarvetta keskusteluun,
saadaksesi huojennusta?

— Ehkä, oli taas lyhyt vastaus.

— Sana ehkä ei merkitse mitään. Nöyrry toki ylpeydenhengen

sokaisema lapsi, jos et minun vanhan miehen edessä niin sen sanan,
josta olet tullut lohtua hakemaan.

— Kuka on sanonut että lohtua haen?

— Mitä… mitä?… etkö siis…? Mitä varten olet tullut?

 Tilda hengitti syvään, aikoi sanoa jotakin, vaan sanat kuolivat
huulille. Hänen päätään poltti, huulensa vapisivat ja sydän löi
maltittomasti.

— No, no, — sano… Tarvitset ehkä papinkirjaa, ehkä kuulutusta

varten, uteli auttaessaan rovasti, joka näki että sanominen Tildalle
oli vaikeaa.

— En sitäkään.

— Mitä sitte?

— Tulin kysymään, kuulutetaanko Parveelan Leenaa ja Tuohelaa

juhannussa.

— Nainen! ärjäsi rovasti, onko mustasukkaisuuden perkele vaiko

vain uteliaisuus ajanut sinut tänne? Mikä antaa sinulle rohkeutta tulla
sitä täältä kysymään?

— En tule uteliaisuudesta.

Tahtomattaan oli Tildan ääni muuttunut lempeämmäksi,

vaikkeikaan rovastin kiukustuminen ollut sitä aikaansaanut.

— Mutta sano nyt jo, mikä sinua käski tänne tulemaan, leppyi
hiukan rovastikin, kun huomasi ettei käynti tapahtunut uteliaisuuden
tyydyttämiseksi.

— Minun oikeuteni.

Tuo sana oli ollut vaikea ulos tulemaan, vaan sittekuin se tuli, tuli
se niin varmana kuin vuosikymmenten kohtalot tulisivat siitä
riippumaan.
 Oikeutesi? Niin tiedä nyt siis ettei ihmisillä ole oikeutta sotkeutua
asioihin, jotka koskevat toisia ihmisiä.

Rovastille asia kävi yhä hämärämmäksi.

— Sen kyllä tiedän, vaan jos asia koskee myöskin minua?

— Kuinka, olisitko ehkä sukua noille avioliittoon aikoville?

— Ehkä.

— Kuinka paljo?

— Niin paljo, että aijon tehdä tyhjäksi koko kuulutuksen, ja minä

voin sen ja minä tahdon sen tehdä.

— Kummalleko olet sukua? kysyi rovasti ihmetellen.

— Sulhaselle, Tuohelalle.

— Miten? Lähteistäkin?

— Hän on minun kihlattu sulhaseni.

Rovasti nousi seisoalleen.

— Vai ni'in, vai niin, ja sitte menee toisen kanssa kihloihin!…

Ovathan ihmiset sanoneet Tuohelaa vähän kevytmieliseksi nuoreksi
mieheksi… vaan kuka olisi uskonut, kuka olisi uskonut!… No, sanoi
rovasti hetken jälkeen, onko sinulla mitään todistuksia?

— Todistuksia, säesti Tilda niin katkerana että rovasti säpsähti.

 — Niin, niin todistuksia… Me emme voi todistuksitta mitään tehdä
emmekä niidenkään kanssa, kuulutus on kaikessa tapauksessa
luettava, vaan asiasta voi valittaa konsistorioon. Ikävä juttu, lapseni.
Onhan sinulla sormus?

Tildassa taistelivat kahtalaiset ajatukset. Parempi puoli kehoitti

häntä vetäytymään syrjään häpeineen ja kärsimyksineen, vaan
toisaalta luontainen ylpeytensä, kadotettu ensi lempensä ja sitä
seuranneet epäilysten ja rakkauden ristiriitaiset tuskat veivät voiton
ja kerran lähdettyänsä päätti hän ajaa perille eli ainakin niin pitkälle
kuin pääsi asiassa.

— Tässä se on, sanoi hän ja päästi vahvan kultasormuksen

sormestaan.

Rovasti katseli sitä sisäpuolelta ja sanoi:

— Selvä on selvä. Tässä on kumpaisenkin teidän alkukirjaimet —

ja päivää vasten katsottuaan lisäsi rovasti: Te olette olleet kihloissa
kohta kolme vuotta.

— Viimeisen vuoden saisitte lukea neljäksi, joten niitä kaikkiaan

karttuisi kuusi.

— Ai, ai… kummassako on syy?

— Olkoon se meidän asiamme; eihän saa sotkeutua asioihin, jotka

koskevat toisia ihmisiä, pisti Tilda.

Lapsuudestaan lähtien oli Tilda ollut tuollainen eikä rovastin

osanottavaisuus vielä ollut pehmittänyt hänen ylpeyttään. Hän oli
varma oikeudestaan ja voitostaan ja vähitellen kyti koston kipinä
hänen tulisiin tuumiin taipuvassa mielessään leimuavakaksi liekiksi,
jota eivät ainakaan tulevat tuskat eikä häpeän raskas harso
tukahuttaneet.

Rovasti oli siksi ihmistuntija että osasi osiksi asettautua tuon

kärsivän naisparan asemaan ja liian oikeuden rakas jättääkseen
asian tytön katkerien puheiden takia sikseen. Hän lupasi tehdä
voitavansa, puristi Tildan kättä ja toivotti Jumalan rauhaa.

Lähtiessä kysyi hän:

— Kuka sinulle kertoi että Tuohela aikoo toisen kanssa?

— Suontaustan Silla, vastasi Tilda.

Allapäin asteli Tilda pois pappilasta. Ei valennut mielensä musta

eikä selennyt sysisen sydämensä tuskanpilvien peittämä
tulevaisuuden taivas.

II.

Parveela ja Manssikkala olivat H:n pitäjään komeimpia taloja. Oli

ulkoa päin vaikea päättää, kumpi oli varakkaampi. Matkaa talojen
välillä oli noin nelisen kilometriä ja jokseenkin keskellä oli Tuohelan
talo.

Tuohela oli ennen ollut kauppias kaupungissa, vaan sitte varoja

jonkun määrän koottuaan ja tehdaskaupungin rauhattomaan
elämään kyllästyneenä muuttanut maalle ostamalleen tilalle
asumaan. Mies ei ollut juuri vastenmielisen näköinen ja kun ikääkin
oli vain joitakin vuosia yli kahdenkymmenen, niin ei ole ihmeteltävää,
jos hän joutuikin niin sanoaksemme kahden tulen väliin. Olipa
alkuaikoina liikkeellä huhuja, että hänellä kaupungissakin olisi
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com