Ensimmäisessä sarjassani avaan oivalluksia, joita olen tähän asti saanut 4,5 vuoden avioliitosta. Olen itsekin vasta matkamme alkutaipaleella, enkä hallitse tätä hommaa täydellisesti. Olen tunnistanut kasvua omassa sydämessäni ja sen kautta ajattelussani ja käytöksessäni ja tämä on vienyt meitä eteenpäin. Haluan avata elämäämme, jotta meidän voittojen kautta voivat muutkin päästä omalla matkallaan eteenpäin, ehkäpä meitä nopeamminkin.
Maailmassa vaikuttaa monenlaisia lainalaisuuksia. Osa niistä on helppo ymmärtää, osa vaikeampaa. Pienet lapsetkin kuitenkin oppivat nopeasti, että tietystä siemenestä kasvaa sen siemenen mukainen kasvi. Lapsena rakastin rai ruohoa. Sirotellessani siemeniä mullan pintaan, näin jo sieluni silmin vihreiden varsien kohoavan kohti olohuoneen puukattoa. Tiesin mitä tyhjään maitopurkkiin kasvaa, koska tiesin, mitä olin siihen kylvänyt.
Jumalan valtakunnassa on myös lainalaisuuksia. Yksi niistä, mitä erityisesti rakastan, on kylvämisen ja niittämisen laki. Saamme ajallamme niittää sitä, mitä olemme kylväneet. Oli kylvämämme siemen sitten hyvää hedelmää tai rikkaruohoa, se tuottaa siemenen mukaisen sadon. Uskon Jumalan puhuvan meille tällaisin luontoon liittyvien vertauskuvin, koska ymmärtäessämme asian konkreettisesti luonnon kautta, ymmärrämme sen helpommin myös hengessä.
Get Nectar Wind’s stories in your inbox
Join Medium for free to get updates from this writer.
Innostuin avioliitostamme uudella tavalla aika ajoin. Muutama vuosi sitten pyrin olemaan tarkoituksenmukainen käytökselläni, puheellani ja ajatuksillani. Rukoilin mieheni puolesta, puhuin hänestä ääneen hyvää, erotin hänelle aikaa. Toisin sanoen kylvin meidän suhteeseemme rakkauden, kunnioituksen ja ihailun siemeniä. Tämän jälkeen tuli aika, jolloin en valinnut miestäni ensin, vaan menin lähinnä oman mieleni mukaan. En vartioinut ajatuksiani, enkä ajankäyttöäni. En kuunnellut enkä kunnioittanut mieheni toiveita.
Tästä huolimatta meillä meni todella hyvin. Käytökseni ei tuntunut vaikuttavan avioliittoomme ja ajattelin miten loistavaa tämä on! Voin elää tietyllä tavalla irrallista, omaa elämää juuri niinkuin itse tahdon ja meillä toimii suhde silti. Sitten koitti päivä, jolloin Jumala puhui ja minä viimein pysähdyin. Hän sanoi:
“Mesi, teillä menee hyvin, koska tällä hetkellä niitätte sitä satoa, jota kylvitte aiemmin. Mutta tulee aika, jolloin niitätte satoa tästä, mitä kylvät juuri nyt.”
Sydämeni hypähti kurkkuun. Tiesin, että tämän elämäntyylin sato ei toisi suhteellemme elämää, vaan kuolemaa.
Jumala on hyvä Isä, joka ei paina meitä syyttäen alas. Hän luo jatkuvasti lisää, hänen puheensa synnyttää elämää. Hän karsii meistä kuivia oksia, jotka kantaa hedelmää kuolemalle, pois, jotta elämämme tuottaisi enemmän hyvää hedelmää, josta itsekin saamme elämää. Hän ohjaa omiaan ja taputtaa vähän olkapäälle, kun kurssimme kääntyy vähänkin ohi päämäärästä. Jumalan sanat minulle olivat totta, mutta ne olivat täynnä armoa. Isän puhe oli kutsu alkaa kylvämään jälleen sellaista siementä, jonka satoa haluan myöhemmin syödä.
Katajaisella kansalla on kappale, Autuas mies, jonka sanat pyörivät mielessäni. “Sul on tästä aikaa — vielä ehit suuntaa vaihtaa…” Jumala antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Hänen kanssaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa kurssia. Mitä sitten olemmekaan kylväneet tähän asti, voimme tässä hetkessä päättää mitä kylvämme nyt ja tästä eteenpäin. Hänen sanansa myös lupaa, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat häntä (Kirje roomalaisille 8:28). Jumalalla on siis ihmeellinen kyky kääntää jopa meidän töppäilyt meille voitoiksi tavalla tai toisella.
